Guggenheim-museohanke kuvataiteilijoiden näkökulmasta

Helsingin Sanomissa 19.1.2012 julkaistu Suomen Taiteilijaseuran mielipidekirjoitus:

Guggenheim veisi tilaa taiteilijoiltamme

Haluamme ammattikuvataiteilijoita edustavana seurana kiinnittää huomion selvityksessä taka-alalle jääneeseen Guggenheimin vaikutukseen suomalaiseen kuvataiteeseen ja kuvataiteilijoiden työhön. Hanke voi olla perusteltavissa matkailullisella ulottuvuudella, mutta elinkeinopolitiikan nimissä ei pidä tehdä kulttuuripolitiikkaa ilman, että asiaa sanotaan ääneen.

Ammattikuvataiteilijoista 40 prosenttia asuu Helsingissä ja 55 prosenttia Uudellamaalla. Helsingin taidemuseossa Tennispalatsissa ja Meilahdessa on vuodesta 2000 lähtien järjestetty 57 kotimaista näyttelyä. Nyt ehdotettu malli lopettaisi Helsingin taidemuseon näyttelytoiminnan ja kuvataiteilijoiden esiintymismahdollisuudet vähenisivät. Helsingin taidemuseon näyttelytoiminta siirrettäisiin Guggenheimiin, joka keskittyisi Guggenheimin omiin kokoelmiin tai muihin kansainväliin näyttelyihin. Suomalaista kuvataidetta olisi esillä arkkitehtuurin ja designin yhteydessä kotimaisen tarjonnan näyttelyissä.

Ajatus siitä, että kuvataiteilijat tarvitsisivat Guggenheim-museota kehittyäkseen, on typerryttävä. Ammatissa aktiivisesti toimivat, erityisesti nuoret suomalaiset kuvataiteilijat ovat jo kansainvälisiä.

Nyt Helsingin taidemuseo hankkii, kerää ja esittää taidetta. Teoksia sijoitetaan kaupungin tiloihin ja kaupunkiympäristöön. Taidemuseo edustaa myös kuvataiteen asiantuntijuutta prosenttihankkeissa, joissa taide tuodaan kaupungin uudisrakennuksiin ja peruskorjaushankkeisiin. Tämä jos mikä tekee Helsingistä kulttuurikaupungin: tuo kuvataiteen kaupunkilaisten arkeen ja vahvistaa kaupungin omaleimaista identiteettiä.

Helsingin taidemuseon kokoelmat, museon hallinnoimat julkiset teokset ja prosenttihankkeet siirrettäisiin historiallisen museon, eli kaupunginmuseon, tai muun tahon hallinnoimiksi, eikä niillä olisi enää vastaavaa nykytaiteen asiantuntijatahoa tukenaan.

Lisäksi Guggenheim tulee toteutuessaan myös nielaisemaan osuutensa valtion rahoituksesta sekä yksityisestä sponsorirahasta. Samaan aikaan rahapulassa kärvistelevät pääkaupungissamme Kiasma ja Taidehalli, joiden pitäisi esittää suomalaista nykytaidetta ja Kiasman myös hankkia sitä.

Näyttelyiden järjestäminen tulisi kalliimmaksi taiteilijoille heidän joutuessaan taidelaitosten rahapulan vuoksi kattamaan entistä suuremman osuuden näyttelyn kustannuksista.

Guggenheim-museon positiiviset kulttuuripoliittiset vaikutukset lienevät siinä, että yhä useampi suomalainen kävisi taidemuseossa ja saisi kipinän kuvataiteeseen kansainvälisten näyttelyiden innoittamana. Se kenties lisäisi kuvataidenäyttelyissä käymistä sekä taiteen hankkimista. Missään tapauksessa se ei kuitenkaan korvaisi sitä, että Helsingin kaupungista häviää asiantunteva taidemuseo, jossa meritoituminen on taiteilijoille tärkeä askel ja tuki uralle niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Guggenheim-selvitys ei sisällä vaihtoehtoisia skenaarioita hankkeen kulttuuripoliittisista ulottuvuuksista.

Hanna Ojamo
puheenjohtaja

Petra Havu
toiminnanjohtaja
Suomen Taiteilijaseura

Palaa otsikoihin