Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajan vaali 2010

Suomen Taiteilijaseuran edustajiston kokouksessa 3.9.2010 valitaan seuran puheenjohtaja kaudelle 2010-2011.

Tähän mennessä ehdolle puheenjohtajavaaliin on asettunut

Hanna Ojamo.

Alla ehdokkaan vastaukset puheenjohtajakandidaateille esitettäviin  kysymyksiin. 

 

Hanna Ojamo,31-vuotias helsinkiläinen kuva- ja mediataiteilija.

Asun avoliitossa. Lisäksi perheeseen kuuluu kaksi kissaa.

1. Miksi haluat Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajaksi?

Taidekenttää kohtaavat suuret muutokset. Taiteen keskustoimikunnan uudistus, FRAMEn tilanne, ja muut taiteilijakenttää kohtaavat uudistukset kuten muutokset taiteilijan työnkuvassa, toiminnan muodoissa, yrittäjyys ja uudet syntyvät taiteen muodot sekä taiteen perinteisten rajapintojen osittainen häviäminen ovat haasteita mutta myös mahdollisuuksia tulevaisuuden suomalaiselle taidekentälle.

Tässä haasteessa ei riitä linnoittautuminen vanhoihin käsityksiin, vaan taiteilijan tulee mielestäni katsoa laajasti ja ennakkoluulottomasti toimenkuvaansa yhteiskunnassa.

Perinteisen taiteilijuuden rinnalle tulevat yhteisöllisyys ja ryhmittymät, yrittäjyys ja ansiotyö. Kaikki taiteilijat kohtaavat nämä ilmiöt jossakin muodossa uransa eri vaiheissa, taiteilijasta riippuen eri tavoin. Silti niiden ei tarvitse olla ristiriidassa taiteellisen työn kanssa.

Yhä useampi taide on osallistuvaa ja osallistavaa. Samalla tavalla näen toimenkuvani Suomen Taiteilijaseurassa. Työssäni osallistun taiteilijan aseman parantamiseen osana yhteiskuntaa ja muutostilassa olevaa taidekenttää.

Puheenjohtaja hahmottaa yhdessä hallituksen ja kentän kanssa ne suuntaviivat, jotka vedetään suomalaiselle taiteilijapolitiikalle tällä vuosikymmenellä, ja pidemmällekin tulevaisuuteen. Toisaalta olemassa olevat suuntaviivat muokkaavat näitä toiminnan mahdollisuuksia ja asettavat niille rajoja.

Näen taidepoliittisen työn Suomen Taiteilijaseurassa näitä rajapintoja avaavana ja mahdollistavana työnä.

2. Näkemyksesi meneillään olevista isoista uudistushankkeista, Taiteen edistämiskeskusta koskevasta lakiluonnoksesta sekä Framen seuraajasta?

Olin Opetus- ja kulttuuriministeriössä kuulemassa tulevan Taiteen edistämiskeskuksen, Taiken, vaiheesta. Esityksessä ehdotetaan syntyväksi eräänlaista Supertoimikuntaa, joka yhdistäisi kahdeksan visuaalisen taiteen alaa toisiinsa mediataiteesta kuvanveistoon ja sarjakuvaan.

Lakiesitys on viety eteenpäin valtavalla vauhdilla juhannuksen alla nyt lomiltaan palaavan taidemaailman arvioitavaksi. Taustalla tulevat lähestyvät eduskuntavaalit ja tämän hallituskauden viimeiseen budjettiriiheen osallistuminen syyskuussa.

Katson, että esitys, huolimatta siitä miten taidetoimikuntien keskinäinen työnkuva muodostuisi sen sisällä, on täysin keskeneräinen. Eri taiteenlajeja ei voi ympätä yhteen hallinnolliseen uudistukseen vedoten ja jättää eri taiteenlajit keskenään taistelemaan toisiaan vastaan resursseista. Kuinka käy pienempien taidemuotojen, kuten esimerkiksi kokeilevan taiteen, performanssin, nousevan mediataiteen tai vaikkapa äänitaiteen? Osaako valokuvan asiantuntija valita oikean apurahansaajan toimikuntien koon supistuessa vaikkapa kuvanveistäjälle? 

Vielä huolestuttavampi uudistus on kuitenkin 60-luvulta periytyvän Arms Length- periaatteen rikkominen.  Tämä periaate tarkoittaa että valtio ei sotkeudu taiteen rahoittamiseen, vaan pitää siihen käsivarren etäisyyden. Tässä hallituksen lakiesityksessä tämä periaate torpedoidaan täysin. Taustalla vaikuttaa talousjohtamisen ideologia.

Uudesta Taikesta tulisi rahanjakoautomaatti joka on helpommin ministeriön, ja siten hallituksen, ohjailtavissa. Kenttä on esitykseen reagoinutkin voimakkaasti.

Jos esitys viedään kuitenkin vielä tällä vaalikaudella läpi, niin kuin vaikuttaa käyvän, täytyy pitää huolta siitä että myös pienemmät taiteen muodot sen sisällä saavat äänensä kuuluviin.

Framen tilanne on vielä haasteellisempi. Osallistuin keväällä kolmen eri lausunnon kirjoittamiseen Opetus- ja kulttuuriministeriöön (silloinen Opetusministeriö), ja niissä kaikissa ilmaistiin tilanteen kriittisyys jos Framea ei saada uudelleen elvytettyä. Hengitystä pidättäen odotamme syyskuun kuulemistilaisuutta asiassa. Onko meidän äänemme kuultu? Saadaanko kuvataiteelle elintärkeä vientiorganisaatio uudelleen jaloilleen? Vai tuleeko organisaatiosta kaikki taiteen lajit kattava vientiyksikkö, jossa byrokratiaan lukkiutumisen vaara on suurempi kuin onnistuneen taiteen vaihdon.

Framen vahvuus oli juuri erinomainen organisaatio, joustava hakemusmenettelytapa ja henkilökohtainen sitoutuneisuus kuvataiteen vaihtoon ja vientiin. Kaikki nämä piirteet toteutuvat vain suhteellisen pienessä organisaatiossa, jolla on riittävästi resursseja, vahvoja kansainvälisiä kontakteja ja kevyt hallinto.

Frame oli toiminnassaan korvaamaton, ja nyt taiteilijakunta voi vain odottaa, saadaanko toiminta uudelleen jaloilleen, missä muodossa ja laajuudessa. Mikä tahansa organisaatio Framen korvaa, sen tulee olla yhtä joustava, asiantunteva ja toimiva kuin edeltäjänsä. Tämä asettaa riman korkealle.

3. Miten haluaisit kehittää Suomen Taiteilijaseuraa?

Suomen taiteilijaseuralla on erittäin vahva organisaatio joka tekee arvokasta työtä suomalaisen kuvataiteen aseman edistämiseksi. Valitettavasti seuraa kohdanneet sisäiset ristiriidat ja häirintä ovat heikentäneet sen toimintaa ja julkisuuskuvaa tarpeettomasti viime vuosina. Vetoankin nyt eri osapuoliin tilanteen rauhoittamiseksi jatkossa. Kuvataiteen on kuuluttava kentältä yhtenä äänenä. Tuo ääni on kaikkein luontevimmin Suomen Taiteilijaseura, joka ajaa ja edustaa taiteilijan asiaa.

Tällä hetkellä hallituksessa aloitellaan viestinnän strategiaa. Sosiaalinen media ja yhteiskunnan muutokset vaikuttavat jokaiseen organisaatioon ja niin myös Suomen Taiteilijaseuran on uudistuttava, mikä on jo käynnissä. Näyttelytoiminta kehittyy. Talous asettaa haasteita kaikille taideorganisaatioille.

Näkisin kuitenkin että nämä ovat vahvalla pohjalla jo tällä hetkellä. Joustavuus, reagointi, aktiivisuus,  osallistuminen – nämä ovat asioita joita jokainen  kulttuuriorganisaatio voi miettiä ja joissa voi parantaa.

Taiteilijaseuran päätehtävä on johtaa suomalaista kuvataide- ja taiteilijapolitiikkaa ja olla sen keulakuva.  Tähän tehtävään muun muassa talouskriisin vaikutukset, poliittisesti yhä enenevässä määrin ohjautuva taidemaailma ja lisääntyvä suomalaisten taiteilijoiden kansainvälistyminen asettavat haasteita.

 

4. Mitä valmiuksia/kokemusta sinulla on puheenjohtajan tehtävän hoitoon?

Olen toiminut Suomen Taiteilijaseuran hallituksessa vuodesta 2008 varsinaisena jäsenenä sekä työvaliokunnan jäsenenä.

Toimin Taiteilijajärjestö MUU ry:n puheenjohtajana nyt kolmatta vuotta ja toista kautta. Tulin hallitukseen vuonna 2004 ja yhdistyksen varapuheenjohtajana toimin vuonna 2007. 

Olen ollut perustamassa myös uutta järjestöä, mediataiteen tiedotukseen keskittyvää Suomen mediataideverkosto ry:tä vuosina 2009-10, jonka hallituksen sihteeri olen.

Koen saaneeni järjestökentällä rautaisen annoksen kokemusta nuoresta iästäni huolimatta. Näen puheenjohtajan työn erittäin haastavana mutta  ennen kaikkea keskustelevana. Olen avoin eri mielipiteille ja näkemyksille mutta se ei estä minua muodostamasta omaa näkemystäni asioihin ja tekemään joskus nopeitakin päätöksiä. Puheenjohtaja toimii ryhmänjohtajana, ja ryhmässä toimitaan enemmistöpäätöksillä. Usein unohdetaan se seikka että puheenjohtaja johtaa puhetta jossa hallitus demokraattisesti päättää asioista.

Teen myös parhaillaan pro gradu-tutkielmaa Sibelius-Akatemian taidehallinnon kansainväliseen maisteriohjelmaan. Aiheeni käsittelee kulttuuriorganisaation johtamista talouskriisin jälkeen ja sen vaikutuksia.

5.  Kerro itsestäsi taiteilijana.

Olen kuva- ja mediataiteilija, valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2003 kuvataiteen maisteriksi.  Opiskelin kuvanveistoa ja videotaidetta sekä Frankfurtin taideakatemiassa Städelschulessa interdisciplinäre künst- linjalla.

Käsittelen videoissani, valokuvissani ja installaatioissani  yhteiskunnallisia aiheita usein kriittisesti.  Sain juuri päätökseen kolmiosaisen lyhytelokuvien sarjan, joka käsittelee sota-, urheilu- ja poliittista dokumenttimateriaalia sekä teollistumisen vaikutuksia Pohjois-Ranskassa 2000-luvun näkökulmasta. Teossarja pohjautuu suomalaiseen ja ranskalaiseen alkuperäiseen arkistomateriaaliin. Työskentelylleni on tyypillistä yhteistyö mm. muusikoiden, graafikoiden ja tuottajien kanssa.

Olen pitänyt viime vuosina useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, kuten Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Kroatiassa. Lyhytelokuviani on näytetty festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla.

Olen ollut residenssissä Sveitsissä, Tsekeissä ja Pohjois-Ranskassa. Suunnitteilla on myös oman taiteilijaresidenssin perustaminen ja hallinnointi lähitulevaisuudessa.

 

Palaa otsikoihin