Suomen Taiteilijaseura

Pienennä Suurenna På svenskaIn english

Suomen Taiteilijaseura


Suomen Taiteilijaseura on n. 3.000 ammattikuvataiteilijan edunvalvoja.


Seura järjestää vuosittain nykytaiteen näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Kotimaisista näyttelyistä tunnetuimmat ovat Taiteilijat- ja Nuoret -näyttelyt.


Seuran ylläpitämästä kuvataiteilijoiden verkkomatrikkelista löydät tietoa suomalaisista kuvataiteilijoista. Verkkomatrikkeliin pääset oikealla olevasta Taiteilijat -linkistä.



Suomen Taiteilijaseuran kotisivuja päivitetään rajoitetusti

Suomen Taiteilijaseura valmistautuu tänä vuonna vietettävään 150-vuotisjuhlavuoteensa.

Taiteilijaseurassa toteutetaan laaja viestintäuudistus, jonka osana uudistetaan myös Taiteilijaseuran kotisivut. Tämän johdosta nykyisiä kotisivuja päivitetään vain rajoitetusti.




Puheenjohtajan blogi

10.3.2014 16.57Kuvataiteen äänitorvi

Suomen Taiteilijaseuran uutena puheenjohtajana olen näin alkuun pysähtynyt pohtimaan omaa tehtävääni puheenjohtajana, ja toisaalta järjestömme tulevaisuutta.


Mikä on STS:n rooli kuvataiteilijoiden elämässä? Tarvitaanko nykyään kuvataidekentällä STS:n kaltaista etujärjestöä?


Nämä kysymykset askarruttavat etenkin, kun tänä vuonna STS täyttää 150 vuotta.


STS:llä on kunniakas historia. Se on onnistunut vastaamaan moniin haasteisiin ja puolustamaan kuvataiteilijoiden sekä kuvataiteen asemaa yhteiskunnassa ja edesauttamaan kuvataiteilijoiden mahdollisuuksia toimia ammatissaan.


STS:n kaltainen järjestötoiminta ei kuitenkaan enää kiinnosta, kuten aiemmin, nuoria kuvataiteilijaksi kouluttautuvia ja ammattiin valmistuvia. Julkinen rahallinen tuki kuvataidejärjestöille on laskusuunnassa. STS:n järjestämät Taiteilijat-näyttelyt ovat saaneet kritiikkiä osakseen, niitä ei ole aina koettu taiteellisesti kiinnostavina.


Elämme keskellä suurta yhteiskunnan rakennemuutosta, ja tämä vaikuttaa myös kuvataitelijoiden asemaan. Monet muutokset ovat vasta alkamassa, joten STS on uusien haasteiden edessä toimiessaan kuvataiteilijoiden toimintaedellytysten turvaamiseksi ja parantamiseksi.


Taiteen tekotavat on muuttuneet moninaisiksi, ja taiteilijuus ovat nykyään monimuotoista. Apurahataiteilijuuden ja opetustyön rinnalle on tullut freelancerius ja yrittäjyys.


Taiteilijoiden elanto muodostuu erilaisista ja eripituisista hankkeista, projekteista, tilaustöistä, opetustyöstä, asiantuntijatehtävistä, apurahakausista jne.


Taiteilijoiden asema yhteiskunnassa heijastelee todennäköisesti muidenkin työtätekevien elämää tulevaisuudessa. Epätyypillisistä työsuhteista tulee tyypillisiä.


Ammattijärjestöjen vaikutusvalta näyttää heikkenevän, pitkät ja turvalliset työsuhteet vähenevät ja vaihtoehdoksi tarjotaan elämänpituista kouluttautumista, äärimmäistä joustavuutta, kilpailua ja yrittäjyyttä.


Kuvataiteilijoiden taloudellinen asema ei itsestään tule helpottumaan. Tilastot osoittavat että kuvataiteilijoiden asema on heikkenemään päin, ansiotasomme on vajonnut vertailuissa kaikkein alhaisimmalle tasolle verrattuna muihin ammatteihin. Ja samaan aikaan kuvataiteilijoita on koulutettu enemmän kuin koskaan.


Miten ja millä konsteilla STS tulee pärjäämään tulevaisuudessa, mitä erilaisimmista lähtökohdista työtään tekevien kuvataiteilijoiden puolestapuhujana?


Katseen voi kääntää vaikka Ruotsiin. Siellä taiteilijat ovat vuodesta 2009 saaneet MU-sopimukseen pohjautuvan palkan näyttelyistään julkisesti tuetuissa museoissa ja laitoksissa.


Taiteilija ja museo tekevät MU-sopimuksen, jossa on tarkkaan sovittu taiteilijan minimipalkkio, ja palkkiota voi neuvoteluissa aina nostaa. MU-sopimukseen  voi tutustua  Ruotsin taidejärjestön KRO/KIF -nettisivulla www.kro.se/2189. Sieltä löytyy selkeää infoa ja MU-tariffit myös englanniksi.


Tätä valmista MU-sopimuspohjaa käyttävät kaikki julkista tukea saavat museot palkatessaan taiteilijoita. Valtio myös seuraa, että julkista tukea saavat laitokset maksavat sovitun suuruiset palkat tai muuten valtion tuet laskevat.


Ehkä on niin, että STS:n tulee tulevaisuudessa keskittyä nimenomaan taiteilijoiden työskentely- ja toimeentuloedellytysten parantamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa tutkitun tiedon keräämistä taiteilijoiden taloudellisesta asemasta, ja näiden faktojen tarjoamista päättäjille sekä ehdotusten ja uusien avauksien tekemistä.


Vaikka tuleva juhlavuosi pitää STS:n kiireisenä, niin taiteilijan aseman puolustaminen ei saa unohtua juhlahumun keskellä.


Satu-Minna Suorajärvi 

Lue lisää | 0 Kommenttia

8.8.2013 15.18Demokratiasta ja taiteesta

Kansan demokraattinen oikeus on kuulla ja vaikuttaa taiteen sisältöihin verovaroin tapahtuvana rahoittajana. Samoin taiteen demokraattinen velvollisuus on kertoa kansalle, mitä sisältöjä taiteessa juuri nyt liikkuu, ja miten ne tulevat muuttamaan ajatuksia, joita kohdistamme elämään, yhteiskuntaan ja taiteeseen yleensä. Se, mitä pidetään hyvänä taiteena, muuttuu aikakaudesta toiseen. Siksi poliittisen päätöksenteon ja taiteen on ajateltu olevan perinteisesti olevan hyvän kyynärän mitan päässä toisistaan. Nyt tämä periaate on tullut Suomessa tiensä päähän uuden Taiteen edistämiskeskuksen lain salliessa jatkossa poliittisen, legitiimin puuttumisen taiteen sisäisen kentän asioihin.


Tilanne on vähän sama kuin jos taiteilija haluaisin puuttua aivokirurgin työhön. Se, miten tarpeellisena tekijä pitää kulloinkin leikkaustapoja, instrumentteja ja etenkin eri hoitomuotoihin kohdistettuja varoja, muuttuisi aina kulloistenkin suuntausten ja arvostusten mukaan. Tämä on varmasti raikasta ajoittain, ja yleisten käsitysten tuleekin ravistella taidetta, jos ne ovat edistyksellisempi kuin taiteen esittämät ideat. Mutta on myös aikoja, jolloin mennään takaperin vauhdilla ja taidetta käytetään suoranaisena lyömäaseena, esimerkiksi talousleikkauksia perustellessa. Niitä voi olla käytännössä ongelmallista toteuttaa perustelemalla taiteesta saatavalla hyödyllä. Mitenkään kansan, taiteilijan tai kirurginkaan arviointikykyä sen puoleen aliarvioimatta.


Elitismisyytös taiteessa on joskus paikallaan, ja silloin sitä tuleekin arvioida asianmukaisesti rakenteita läpinäkyväksi tekemällä ja rakenteita purkamalla. Liian usein tosin käsite kiinnittyy ymmärtämättömyyteen ja kykenemättömyyteen ymmärtää taidetta. Sanotaan, että kaikkien tulee ymmärtää sitä, mitä valtio rahoittaa. Mutta onko aina näin? Tai paremminkin – takaako ymmärtäminen aina paremman ja kansainvälisesti kilpailukykyisemmän taiteen syntymisen? Vai onko hyvän taiteen kriteeri sittenkin erossa ns. yleisestä mausta – ammattitaiteeseenhan vaikuttavat myös asiat kuten kriittisyys taideyhteisön sisällä, sen uudet vaikutteet ja dialogi eri taidesuuntien, tieteen ja politiikan välillä.


Historia tuntee usean synkän ajankohdan, jolloin taidetta on solvattu ja se on jopa pyritty tuomaan alas korokkeeltaan. Milloin taiteilijat ovat kansan yläpuolella, milloin taide on rappiolla, milloin ei osata maalata kukkakimppua niin että se on tunnistettavissa maalauksesta. Vaikuttimia näiden lausuntojen takana pitää siksi tarkastella samalla kriittisyydellä, kuin niiden muodostajat tarkastelevat itse teoksia, joka ei miellytä heidän esteettistä makuaan.


Vesa-Matti Saarakkala kirjoittaa Taiteilijan politiikkasarjan uusimmassa jutussa demokratiasta, taiteesta ja poliittisesta puuttumisesta. Jotta voimme keskustella aidosti taiteen tilasta yhteiskunnassa, meidän tulee ammattilaisina huomioida kaikki näkökulmat ennakkoluulottomasti. Siksi pyysimme vuorostaan perussuomalaisen kansanedustajan käsittelemään aihetta.


Vastaavasti, jos kyse on taiteen autonomian alasajosta, hanketta tulee tarkastella taideyhteisön sekä poliittisten ryhmien toimesta samalla kriittisyydellä, jolla sitä itseään on arvioitu. Demokratiaan uskon tulee myös taiteessa olla vahva, mutta taiteilijoiden edut ammatinharjoittajina on samalla turvattava. Näin myös poliittisesti epävarmoina aikoina, jolloin usein oikeudet ja koko vertaisarviointiin perustuva demokraattinen järjestelmä itsestäänselvyyksinä kyseenalaistetaan myös taiteen omalla kentällä.


Kuvasto muistuttaa kirjoituksissaan tänä syksynä, miksi taiteilijoiden kannattaa liittyä yhteen taloudellisia ja oikeudellisia etuja ajaessaan, ja minkälainen yhteenliittyminen voi yhtälailla vahingoittaa kuin edesauttaa, näitä oikeuksia. Myös jälleenmyyntikorvaus on esillä.


Taiteilijavetoisten järjestöjen yhteistyöhankkeet, messut, sekä soveltavia aloja luotaavat hankkeet ovat myös syksyn kirjoitusten antia. Kysymystä siitä, minkälaisia ongelmia taiteilijatilojen kohtuuttoman kalleuden taustalla on, luotaa taas Ateljeesäätiö jutussaan. Näistä ja monista muista ajankohtaisista, taiteilijan kannalta elintärkeistä aiheista on syksyn Taiteilija tehty – tervetuloa seuraamaan ja keskustelemaan ajankohtaisista ja yhteisistä asioista!


Puheenjohtajan blogi ilmestyy myös Taiteilija-lehden pääkirjoituksena.


Lue lisää | 0 Kommenttia


Suomen Taiteilijaseura
Taiteilijat