Toimikautensa 1.7.2026 aloittaneessa Taide- ja kulttuurineuvostossa kuvataidealan asiantuntemusta tuovat jäseneksi nimetty kuvataiteilija Krister Gråhn sekä varajäseniksi valitut Taideyliopiston professori Anita Seppä ja taiteen tohtori ja valokuvataiteilija Päivi Setälä. Tässä jutussa kuulemme heidän ajatuksiaan neuvoston alkutaipaleelta.
Nimitys osuu muutoksen aikaan
Uusi Taide- ja kulttuurineuvosto aloittaa toimintansa tilanteessa, jossa taidehallinnon rakenteita on uudistettu ja alan tulevaisuuteen kohdistuu monenlaisia odotuksia. Haastateltavat kuvaavat nimityksiään ilahduttavina ja merkityksellisinä mahdollisuuksina osallistua taiteen ja kulttuurin tulevaisuutta koskevaan työhön.
Gråhn kertoo saaneensa onnitteluviestejä ja yhteydenottoja eri puolilta taidekenttää. Neuvoston varsinaisen työn käynnistyessä ja jäsenten roolien selkeytyessä, hän näkee tärkeänä pitää toimintansa ja edustamansa asiat mahdollisimman avoimina ja läpinäkyvinä.
Setälä kertoo neuvoston työn lähteneen käyntiin hyvässä yhteishengessä ja aktiivisella kehittämisotteella.
"Monia uusia avauksia heitettiin jo ilmoille", Setälä sanoo.
Seppä kuvailee neuvoston aloittamisen osuvan aikaan, jossa taiteen ja kulttuurin toimintaedellytyksiä on merkittävästi heikennetty julkisen rahoituksen leikkauksilla. Samalla hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä sivistyksellisiä tukirakenteita on heikennetty tavalla, joka lisää epävarmuutta kansalaisyhteiskunnassa ja horjuttaa uskoa suomalaisen kulttuurin tulevaisuuteen.
Hän toivoo varajäsenenä mahdollisuutta osallistua aktiivisesti neuvoston työskentelyyn.
"Tällaisessa tilanteessa tuntuu erityisen tärkeältä osallistua taiteen ja kulttuurin arvoa ja vaikuttavuutta edistävään toimintaan", hän sanoo.
Kuvataiteen ääni osana laaja-alaista neuvostoa
Haastateltavat tuovat neuvoston työskentelyyn monipuolista kuvataidealan asiantuntemusta.
Gråhn tuo neuvostoon taiteen ja kulttuurin tekemisen, tuottamisen ja välittämisen asiantuntemusta. Hänen kokemuksensa kuvataidekentästä on erittäin monipuolinen aina taiteilijalähtöisestä yhdystoiminnasta kokoelmatoimintaa harjoittaviin museaalisiin instituutioihin.
Gråhn korostaa yhteistyön ja vuorovaikutuksellisen työotteen merkitystä neuvoston työssä, sillä kuvataiteen kenttä ja sen toimintamallit ovat hyvin moninaisia.
"Vallan pitää olla mahdollisimman laajalle jakautunutta ja yhteistyöhön perustuvaa. Tärkeintä on valtaan kuuluva vastuu yhteisistä asioista."
Lisäksi hän korostaa, että suomalaisen taidekentän alueellinen vivahteikkuus ja erityispiirteet tulee ottaa huomioon.
"Taiteen paikka- ja yhteisösidonnaisuus sekä taiteen moninaiset esityskäytännöt vaativat sitä, että oma taidekäsitys on pidettävä avoimena ja on osattava sukkuloida erilaisten taiteen kategorioiden yli. Taide ei ole kiinni tekniikasta ja tavoista, vaan ennen kaikkea ajatuksista ja sisällöistä näiden taustalla."
Seppä tuo neuvoston työhön taiteen ja kulttuurin tutkimuksen sekä koulutuksen asiantuntemusta. Hän on pitkään ja laaja-alaisesti opiskellut ja tutkinut taidetta ja kulttuuria sekä kehittänyt kuvataidealan korkeakoulutusta sekä monitieteistä, yhteiskunnallisesti tiedostavaa taiteentutkimusta.
"Kuvataiteilijoilla on sydämessäni aivan erityinen paikka. Rakastan palavasti kuvataidetta. Pidän tärkeänä, että taide- ja kulttuurineuvosto pyrkii ylläpitämään ja vahvistamaan yhteiskunnallista keskustelua siitä, millaisin tavoin taide ja kulttuuri ovat suomalaisen sivistysvaltion peruspilareita."
Setälä on väitellyt valokuvailmaisusta Aalto-yliopistossa, ja toiminut kentällä niin taiteilijana, kuraattorina, kriitikkona, tuottajana kuin lastenkulttuurikeskus Kruunupään johtajana. Hän pitää tärkeänä neuvoston laaja-alaista edustusta ja mahdollisuutta nostaa esiin taide- ja kulttuurialan tulevaisuuden näkymiä sekä niiden kohtaamia haasteita. Lisäksi hän korostaa alueellisen oikeudenmukaisuuden vaalimisen tärkeyttä.
"Taiteilijoilla pitää olla mahdollisuus työskennellä ja asua myös syrjäseuduilla", hän sanoo.
Taiteilijoiden toimeentulon turvaaminen ja taiteen yhteiskunnallisen merkityksen tunnistaminen korostuvat
Kysyttäessä kuvataidealan keskeisistä kysymyksistä haastateltavat korostavat taiteilijoiden toimeentulon, alan pitkäjänteisten toimintaedellytysten turvaamisen sekä taiteesta käytävän yhteiskunnallisen keskustelun tärkeyttä.
He pitävät tärkeinä kuvataidealan yhteisiä hallitusohjelmatavoitteita ja etenkin näyttelypalkkiojärjestelmän laajentamista esimerkiksi gallerioihin, yhdistystoimijoihin ja kausiluontoisiin näyttelyihin.
Gråhn myös painottaa vertaisarviointiin perustuvan suoran taiteilijatuen merkitystä.
"Yksi hienoimmista asioista Suomen taidekentällä on suora taiteilijatuki muun muassa valtion apurahojen muodossa ja se, että ne perustuvat vertaisarviointiin. Tämä on asia, mistä haluan pitää kiinni."
Seppä korostaa korkeatasoisen kuvataidekoulutuksen toimintaedellytysten turvaamisen tärkeyttä, sillä koulutuksen sisällöt kattavat nyky-yhteiskunnan kannalta keskeisiä taitoja kuten tekoälyn ja digitaalisten medioiden ymmärrystä ja kriittistä lukutaitoa.
"Tarvitsemme enemmän kuin koskaan kykyä ymmärtää kuvien vaikutusta ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä taitoa visualisoida ja käsitellä ajankohtaisia ilmiöitä luovan taiteellisen ajattelun avulla. Kuvataide ja siihen liittyvä koulutus auttavat ymmärtämään, miten visuaaliset esitykset rakentavat todellisuutta, muokkaavat arvojamme, tietoperäisiä oletuksiamme ja käsityksiämme mahdollisista tulevaisuuksista. Meillä ei ole pienenä kansana varaa menettää tätä luovaa osaamista lyhytnäköisten päätösten seurauksena."
Kuvataide nähdään yhteiskunnallisesti merkittävänä resurssina ja voimavarana. Setälän mukaan tarvitaan toimia, joilla taidetta tehdään entistä näkyvämmäksi. Hänen mukaansa kuvataiteilijan koulutus ja kuvataiteellinen ajattelu mahdollistaisivat asiantuntijuuden monessa paikassa.
"Pidän resurssityhmyytenä, ettei tämänkaltaista osaamista huomata", hän sanoo.
Myös Sepän mukaan tarvitaan entistä kunnianhimoisempaa, monipuolisempaa ja tutkimusperusteista yhteiskunnallista keskustelua taiteen ja kulttuurin merkityksistä. Hän toivoo, että taidetta tarkasteltaisiin kulttuuripolitiikassa pitkän aikavälin yhteiskunnallisena investointina.
"Nykyisten globaalien moniongelmien keskellä tarvitsemme aiempaa enemmän taidetta, kulttuuria ja sivistystä. Ne eivät ole pelkästään yhteiskunnan sivistyksellisen laadun ja hyvinvoinnin peili, vaan myös yhteiskunnan uudistumisen välttämätön edellytys, jotka rakentavat – talouden, teknisen osaamisen ja hoivatyön lailla – olennaisen tärkeää yhteiskunnan henkistä infrastruktuuria, vahvistavat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä auttavat meitä kuvittelemaan ja rakentamaan nykyistä kestävämpiä tulevaisuuksia. Historia osoittaa, että sivistystä, tutkimusta, kulttuuria ja avointa keskustelua vaalineet yhteiskunnat ovat menestyneet toistuvasti paremmin kuin yhteiskunnat, joissa nämä arvot ovat jääneet sivuun. Toivon, että myös Suomessa pidämme tästä perinnöstä hyvää huolta."
Mikä on taide- ja kulttuurineuvosto?
Valtioneuvoston kolmivuotiselle kaudelle 1.7.2026 nimeämä Taide- ja kulttuurineuvosto toimii Taide- ja kulttuuriviraston yhteydessä. Neuvosto on taide- ja kulttuuripoliittinen asiantuntijaelin, joka päättää valtion taiteilija-apurahoista ja taidepalkinnoista vertaisarvioinnin pohjalta sekä tekee esityksiä taiteilija-akateemikon arvonimestä. Lisäksi se huolehtii sille erikseen säädetyistä tehtävistä ja tehtävistä, jotka opetus- ja kulttuuriministeriö sille antaa. Toiminta perustuu riippumattomaan asiantuntija-arviointiin, jolla turvataan taiteen autonomia.Taide- ja kulttuurineuvoston perustaminen liittyy vertaisarvioinnin uudistukseen, jonka myötä taidetoimikunnat poistuivat 1.7.2026.
Neuvoston puheenjohtajana toimii ohjelmajohtaja Samu Forsblom. Tutustu taide- ja kulttuurineuvoston kokoonpanoon Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla.
Saara Lehtonen
Suomen Taiteilijaseuran viestinnän ja vaikuttamisen asiantuntija