Syyskuussa järjestetty Fair Pay for Artists -näyttelypalkkiosymposiumi keräsi Helsingin keskustakirjasto Oodiin sekä suoran verkkolähetyksen ääreen runsaslukuisen joukon taidealan ammattilaisia ja päättäjiä.
Fair Pay for Artists -näyttelypalkkiosymposiumin järjestivät 24.9.2021 yhteistyössä Suomen Taiteilijaseura, brittiläinen kuvataiteen kattojärjestö a-n the Artist Information Company sekä eurooppalaisten kuvataidejärjestöjen yhteistyöjärjestö International Association of Art (IAA) Europe. Tilaisuuden juonsi Frame Contemporary Art Finlandin viestintäpäällikkö Laura Boxberg.
Näyttelypalkkio ja muut kuvataiteen korvauskäytännöt ovat viime vuosina nousseet kulttuuripolitiikan puheenaiheeksi monissa Euroopan maissa. Palkkiomallin vakiintuminen on tällä hetkellä ajankohtainen myös Suomessa. Symposiumissa kansainväliset puhujavieraat kertoivat esimerkkejä reiluista kuvataiteen korvauskäytännöistä sekä esittelivät eri maiden näyttelypalkkiomalleja.
Symposiumin tervetulosanat lausui a-n:n toimitusjohtaja Julie Lomax, joka esitteli a-n:n vuosien varrella tekemää, korvauskäytäntöjä edistänyttä työtä. Lomax painotti teeman tärkeyttä erityisesti tällä hetkellä, kun taideala toipuu kokonapandemian jäljiltä. Avauspuheenvuoron pitänyt tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen esitteli puheessaan Suomessa näyttelypalkkiomallin vakiinnuttamiseen johtanutta valmistelutyötä.
”Uskon, että sekä kuvataideyleisö, näyttelynjärjestäjät että taiteilijat hyötyvät siitä, että toimimme asiassa yhdessä. Näin saamme taiteilijoiden osaamisen entistä paremmin käyttöön, samalla museot hyötyvät taiteilijoiden asiantuntemuksesta ja taideyleisö saa entistä parempia taidenäyttelyitä ja kulttuurielämyksiä”, ministeri Kurvinen totesi.
Päivän ensimmäisestä puheenvuorosta vastasi Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja, taiteilija Teemu Mäki. Näyttelypalkkiomallia valmistelleessa työryhmässä mukana ollut Mäki esitteli puheenvuorossaan työryhmän esittämän mallin periaatteita sekä korvaustasoja. Hän kävi läpi myös yleisesti kuvataiteilijoiden toimeentuloa ja tulonmuodostuksen tapoja Suomessa. Puheenvuoro esitteli keinoja, joilla taiteilijat voisivat tulevaisuudessa saada paremman korvauksen ei vain teostensa myymisestä, vaan niiden esittämisestä ja saattamisesta yleisön saataville. Suurin osa kuvataideyleisöstä nauttii taiteesta nimenomaan katsomalla teoksia. Mäen mielestä kuvataiteilijoiden tulomuodoista eniten kasvupotentiaalia on taiteellisesta työstä saaduissa palkoissa ja palkkioissa sekä tekijänoikeustuloissa.
“Exhibitions are not only shop windows or displays of bought objects anymore.” -Teemu Mäki
Rune Peitersen, taiteilija ja Platform BK -taideorganisaation perustaja, esitteli puheenvuorossaan Hollannissa käytössä olevaa näyttelypalkkiojärjestelmää, Kuntenaarshonorariumia. Alankomaiden mallista tehdyn arvion mukaan malli on ollut menestys sekä taiteilijoiden että taideinstituutioiden mielestä, ja se on levinnyt käyttöön laajasti. Peitersen kertoi, että Alankomaan mallin valmistelussa haasteita oli eniten aiheuttanut taiteellisen työn määritelmän ja arvon määrittäminen. Lopulta järjestelmässä oli päädytty neljään eri korvausperusteeseen: onko kyseessä uuden teoksen valmistaminen tai vanhan muokkaaminen, näyttelyn tuotantoon liittyvä muu työ, tapahtumiin liittyvä työ ja taiteilijan omistuksessa olevan teoksen käyttökorvaus.
Alankomaan mallissa keskeinen työkalu on kunstenaarshonorarium.nl-sivustolta löytyvä laskuri, jolla palkkion suuruuden eri tilanteissa voi tarkistaa. Palkkion suuruus Alankomaissa riippuu esimerkiksi näyttelyyn osallistuvien taiteilijoiden määrästä sekä näyttelypaikan koosta.
Iltapäivän ensimmäisestä puheenvuorosta vastasi taiteilijaduo, sisarukset Jane ja Louise Wilson, jotka taiteellisen työnsä ohella työskentelevät professoreina Newcastlen yliopistossa Isossa-Britanniassa. Yli kolme vuosikymmentä videon, valokuvan ja veistotaiteen parissa työskennelleet ja monia nimekkäitä teoksia eri puolilla maailmaa tehneet taiteilijat esittelivät puheenvuorossaan työskentelyään ja kertoivat myös ammatinharjoittamiseen liittyvistä haasteista ja kokemuksista. Wilsonit kertoivat esimerkiksi joutuvansa yleensä jakamaan palkkiot ja apurahat, koska työskentelevät työparina. He kuitenkin kokivat, että palkkiokäytännöt olivat vuosien varrella parantuneet monissa maissa ja isoissa taideinstituutioissa.
Iltapäivän paneelikeskustelun aiheena oli Suomen näyttelypalkkiomallin vakiinnuttaminen ja sen poliittinen prosessi. Keskusteluun osallistuivat Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, Cuporen erikoistutkija Sakarias Sokka ja eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Hilkka Kemppi (kesk.). Keskustelua moderoi Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki. Paneelikeskustelu loi kattavan silmäyksen usean vuoden kestäneeseen näyttelypalkkion valmisteluprosessiin.
Kansanedustaja Hilkka Kemppi oli hyvin tyytyväinen mallin etenemiseen, ja suhtautui myönteisesti myös Henri Terhon ehdotukseen, että näyttelypalkkiomallin tulisi tulevaisuudessa laajentua myös gallerianäyttelyihin. Keskustelussa käsiteltiin myös tarvetta parantaa kuvataiteen rahoitusta kokonaisuudessaan sekä esimerkiksi taiteilijoiden sosiaaliturvaa. Sakarias Sokka nosti puheenvuorossaan esiin monissa Cuporen selvityksissä todetun kuvataiteen julkisen rahoituksen matalan tason sekä kuvataiteilijoiden toimeentulo- ongelmat.
”Artist fees are not intended as compensation for the labor or materials of making art but are the expected remuneration for an artist’s temporary transactional relationship with an institution to provide content.” -Richard Birkett
Symposiumpäivän ohjelman päätti kuraattori ja newyorkilaislähtöisen taiteilijajärjestö Working Artist and the Greater Economyn (W.A.G.E.) hallituksen jäsenen Richard Birkett. Hän esitteli puheenvuorossaan W.A.G.E.n työtä, joka tähtää taidekentän taloudellisen epätasa-arvon tunnistamiseen ja ehkäisemiseen. Kattavassa esityksessään Birkett esitteli muun muassa W.A.G.E.n kehittämää sertifikaattia, joka voidaan myöntää reiluja palkkioita ja taloudellista tasa-arvoa edistäville organisaatioille. 96 instituutiota 37 kaupungissa eri puolilla Yhdysvaltoja on ottanut sertifikaatin käyttöön. Tähän päivään mennessä sertifikaatin ja siihen liittyvien palkkiosuositusten myötä taiteilijoille on tilitetty yhteensä yli 9 miljoonaa dollarin arvosta palkkioita. Wage myös kirjaa ohjeistuksessaan erilaisiin taiteilijoiden tekemiin töihin liittyvät määritelmät ja tarjoaa sopimusmallit ja palkkiolaskurit käytännön työkaluiksi.
Symposium oli jatkoa myös IAA Europen aikaisemmalle työlle näyttelypalkkioiden edistämiseksi. Vuonna 2018 IAA Europe toteutti yhdessä kumppaneidensa kanssa Exhibition Remuneration Right in Europe -symposiumin Brysselissä.
Fair Pay for Artists -symposiumin tallenne ja puhujien esitykset löytyvät Suomen Taiteilijaseuran verkkosivuilta (linkki)