Mitä kuuluu tekijänoikeuslain uudistukselle? Hyvään suuntaan on menty, mutta puutteita on edelleen

Syksyllä julkaistu tekijänoikeuslain luonnos sai tuomitsevan palautteen eri alojen taiteilijoilta ja tekijänoikeusjärjestöiltä. Myös Suomen Taiteilijaseura antoi tuolloin kriittisen lausunnon, sillä esitys olisi heikentänyt kuvataiteilijoiden asemaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vastasi palautteeseen mallikkaasti: esitystä on muokattu merkittävästi. Uusi esitys julkaistiin maaliskuun alussa ja muutettu lakiesitys annetaan näillä näkymin huhtikuussa eduskunnan käsiteltäväksi.

Uudelle kommenttikierrokselle ministeriö ei nyt julkaistua lakiluonnosta enää aikataulusyistä lähettänyt. Aikatauluun vaikuttavat osaltaan EU:n asettamat raamit. Tekijänoikeuslain taustalla on EU:n tekijänoikeusdirektiivi (DSM-direktiivi), joka säätelee tekijänoikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla. Se täytyy implementoida eli toimeenpanna Suomessa tietyssä määräajassa.

Mikä on muuttunut?

EU:n DSM-direktiivi edellyttää parannuksia tekijöiden ja taiteilijoiden asemaan. Avainasemassa on DSM-direktiivin vaatimus siitä, että tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla on oikeus saada asianmukainen korvaus teostensa ja esitystensä käytöstä myös digialustoilla. 

Ensin hyvät uutiset. Syksyllä julkaistussa tekijänoikeuslain luonnoksessa lähdettiin voimakkaasti teosten käyttäjien (eli esimerkiksi YouTubea tai Spotifyta käyttävien henkilöiden) tarpeista eikä tekijöiden oikeuksista. Nyt julkaistu luonnos on asetelmiltaan neutraalimpi kokonaisuus ja enemmän direktiivin tavoitteiden mukainen. Hyvä uutinen on, että mukana on nyt maininta tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden oikeudesta saada asianmukainen korvaus teostensa ja esitystensä käytöstä, ja että kollektiiviset sopimukset mainitaan yhtenä mahdollisena keinona arvioida korvaustasoa. Myös opetuskäyttöön liittyviin käyttöoikeuksiin on tullut parannus aiempaan verrattuna.

Esityksessä on kuitenkin vielä muutama merkittävä puute. Nämä tulisi korjata, jotta edellä mainittu hyvä periaate asianmukaisesta korvauksesta käytännössä myös toteutuisi.

Ensimmäinen ongelma liittyy tekijöiden oikeuteen saada tietoa siitä, miten hänen teoksiaan käytetään. Tekijöiden näkökulmasta on päivänselvää, että tekijälle kuuluu oikeus saada selvitys teoksensa kaikenlaisesta hyödyntämisestä - kuinka monta kertaa teosta on esimerkiksi näytetty tai kappaletta kuunneltu. Lakiluonnoksessa raportointivelvollisuuden ulkopuolelle on kuitenkin suljettu hyvin suuri osa oikeudenluovutuksista ja se on rajattu koskemaan vain rojaltimallisia sopimuksia ja hyödyntämistä, josta tulee sopimuskumppanille tuloja. Tekijöiden kannalta reilumpi olisi kirjaus, että tekijällä on oikeus saada säännöllisesti ajantasaiset ja kattavat tiedot siitä, miten hänen teoksiaan hyödynnetään.

Toiseksi lakiluonnoksessa työ- ja virkasuhteessa luodut teokset on rajattu kokonaan peruuttamisoikeuden ulkopuolelle. Näin ollen yhtäältä työsuhteiset ja toisaalta itsensä työllistävät tekijät ja esittävät taiteilijat on asetettu keskenään eri asemaan tekijänoikeudellisen suojan osalta - jopa samassa teoksessa.  Mikäli työsuhteessa toteutettujen teosten tekijänoikeudet siirtyvät työnantajalle esimerkiksi työsopimuksella ja työnantaja ei teoksia hyödyntäisikään, ei taiteilija voisi jälkikäteen saattaa teoksiaan markkinoille, mikä on vastoin EU-direktiivin tavoitetta edistää teosten saatavuutta. Tekijöiden kannalta reilumpi ratkaisu olisi asettaa peruuttamisoikeus koskemaan kaikkia, myös työsuhteissa luotuja teoksia.

Lakiesitys on laaja, ja jatkamme vielä yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa sen tarkempaa läpikäymistä.

Suomen Taiteilijaseura seuraa tiiviisti lain uudistamista yhdessä muiden luovan alan järjestöjen kanssa. Teemme töitä sen eteen, että puutteet saadaan vielä korjattua ja uusi tekijänoikeuslaki takaa tekijöille reilut ehdot.
 

Aura Lehtonen

Suomen Taiteilijaseuran juristi
Tekijäfoorumin työvaliokunnan puheenjohtaja