Taiteen ja kulttuurin arvosta otettiin hallituksen puoliväli- ja kehysriihessä mittaa, kun alan rahoituksesta tehtiin kauaskantoisia päätöksiä, kirjoittaa Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki.
Koronatukipaketista helpotusta vapaalle kentälle
Myönteisenä ja kaivattuna päätöksenä kehysriihi toi mukanaan koronatukea taiteelle ja kulttuurille 127 miljoonaa euroa. Korona-aikana erityisesti vapaan kentän taiteilijoiden ja yhteisöjen ahdinko on ollut syvä, ja kulttuuriala on kritisoinut hallitusta riittämättömästä tuesta suorin sanoin. Tuoreesta paketista kohdistetaan alan ammattilaisille apurahoina ja avustuksina noin puolet, 64,8 miljoonaa euroa. Tukien jakamisesta vastaa Taike. Vapaan kentän yhteisöjä puolestaan tuetaan 15 miljoonalla eurolla opetus- ja kulttuuriministeriön kautta.
Lisäksi tapahtuma-alalle osoitetaan tapahtumatakuun muodossa 85 miljoonaa euroa. Takuumallin yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä, mutta työ- ja elinkeinoministeriön parhaillaan valmistelema malli perustuu kompensaatioon tilanteessa, jossa tapahtuma perutaan tai sen laajuutta rajoitetaan lain tai viranomaisen määräyksestä. Tapahtumatakuu tulee tarpeeseen myös kuvataiteen alalla, jossa kesänäyttelyt ja muut tapahtumat houkuttelevat vuosittain noin 700 000 kävijää.
Rahapelituottojen kompensointi pienenee
Koronatukitoimet ovat kuitenkin kriisiajan ratkaisu vain välittömään hätään. Raskain riihessä tehty taide- ja kulttuurialaan vaikuttava linjaus koskee rahapelitoiminnan tuottojen laskua, jota hallitus kompensoi edunsaajille vuosina 2022 ja 2023, mutta ei täysimääräisesti. Rahoitus taiteelle, liikunnalle, nuorisotyölle ja tieteelle vähenee 41 miljoonaa vuonna 2022 ja noin 54 miljoonaa vuonna 2023. Taide suurimpana edunsaajana kantaa tästä jo ensi vuonna 17,5 miljoonan euron menetyksen. Leikkausten tarkemmasta kohdentumisesta ei vielä ole tietoa ja vuodesta 2024 eteenpäin tilanne on kokonaan auki.
Julkisen taiderahoituksen perustuksia ravistellaan nyt perusteellisesti. Kulttuuribudjetin vahva kytkös rahapelijärjestelmään on suomalaisen järjestelmän erityispiirre, jonka juuret ovat syvällä. Rahapelitoiminnan tuottojen vähenemisen vaikutuksia selvittänyt työryhmä on hiljattain esittänyt, että rahapelituotot ohjattaisiin valtion budjettiin ja nykyiset edunsaajat siirrettäisiin budjetin menokehysmenettelyn piiriin.
Uudistus toisi parhaassa tapauksessa mukanaan paljon hyvää. Rahapelaamisen yhteiskunnalliset haitat kaihertavat monia edunsaajia ja periaatteellisella tasolla olisi myönteinen askel, että taide ja kulttuuri nähtäisiin ennemmin julkisena peruspalveluna, jonka paikka on kehyksen sisällä. Toisaalta taiderahoituksen asema saattaisi muuttua aikaisempaa tuulisemmaksi poliittisten suhdanteiden vaihdellessa. Uudistuksessa keskeistä on turvata taiderahoituksen vakaus, ennakoitavuus ja autonomia. Tähän työryhmä esittää käytännön ratkaisuksi, että rahoituksen mittaluokka määritettäisiin yhtä vaalikautta pidemmäksi ajaksi.
Pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön rahoitus laskee
Suomen kulttuuripoliittiset linjaukset heijastelevat valitettavasti laajempaa, pohjoismaista kehityssuuntaa. Pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön budjettia leikataan nelivuotiskaudella 2021–2024 neljänneksellä, noin 20–25 prosenttia, mikä asettaa todennäköisesti uuden rahoitustason myös pidemmälle aikavälille. Leikkausten taustalla on pohjoismaiden yhteinen visio tulla maailman kestävimmäksi ja integroituneimmaksi alueeksi vuoteen 2030 mennessä. Kulttuuribudjetin leikkaaminen ei ole tie tähän muutoin erinomaiseen tavoitteeseen, päinvastoin. Kulttuuri on ollut pohjoismaisen yhteistyön poliittisessa ytimessä jo yli puoli vuosisataa.
Yhteispohjoismaisesta kulttuuripolitiikasta käydään Suomessa hämmästyttävän vähän julkista keskustelua, vaikka sekä historian että nykypäivän perspektiivistä kulttuuripoliittiset järjestelmämme ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Yhteistyön kivijalkoja ovat Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamat tukiohjelmat sekä eri puolilla Pohjolaa sijaitsevat kulttuuriorganisaatiot, joiden toimintaa osaltaan budjettileikkaukset uhkaavat.
Säätiöiden rooli taiderahoituksen palapelissä
Riihessä nousi esiin myös säätiökentän merkitys osana taiteen ja kulttuurin rahoitusrakenteita. Neuvotteluja käytiin yleishyödyllisten yhteisöjen, kuten apurahasäätiöiden, osinkotulon lähdeverosta. Säätiöt ja rahastot ry kutsui sitä kipakassa kannanotossaan apurahansaajien veroksi, sillä toteutuessaan veroesitys olisi merkinnyt vuosittain 1 700 henkilötyövuotta vähemmän apurahalla työskenteleville tieteen ja taiteen ammattilaisille. Riihessä päästiin ainakin toistaiseksi yhteisymmärrykseen siitä, ettei veronkorotuksia kerätä kotimaisilta yleishyödyllisiltä yhteisöiltä, mutta neuvottelut olivat tarpeellinen muistutus kulttuurirahoitusjärjestelmämme keskinäisriippuvuuksista.
Säätiöiden tuki taiteelle on 68,4 miljoonaa vuodessa ja tästä kuvataiteen osuus on 11,8 miljoonaa. Visuaalisten alojen julkinen rahoitus on kuopassa, ollen vain 1 prosentti eli 16 miljoonaa euroa valtion kulttuuribudjetista. Säätiörahoituksen merkitys onkin erityisen suuri juuri kuvataiteen kaltaisilla aloilla, joilla valtaosa taiteilijoista toimii ilman työsuhteen tuomaa turvaa ja suora taiteilijatuki on tehokas ja tarpeellinen työn rahoittamisen muoto. On kuitenkin ongelmallista, että visuaalisten alojen toimintaedellytykset ovat näin suuressa määrin kansalaisyhteiskunnan harteilla.
Kulttuuripolitiikan painoarvo kasvaa kunnissa
Pohjoismaisen ja valtakunnan tason kulttuuripolitiikka antaa aihetta huoleen, mutta löytyykö kunnista kulttuurimyönteistä vastarintaa? Kunnat ovat taiteen ja kulttuurin merkittävä rahoittaja, Kuntaliiton mukaan noin 800 miljoonan euron vuosittaisella panostuksellaan. Korona-aikana monissa kunnissa herättiin tukemaan paikallisia taidetoimijoita myös uusin tavoin, esimerkiksi apurahoin ja tila-avustuksin, joista toivottavasti ainakin osa vakiintuu.
Paikallistason päätöksenteolla on tärkeä rooli tulevien vuosien kulttuuripolitiikan suuntaamisessa ja kesäkuun kuntavaaleissa tehdään ratkaisevia äänestyspäätöksiä. Kuntien kulttuuripolitiikkaa miettiessäni mieleen pulpahti vanha Tolkien-sitaatti: ”Kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä.”
Tämä olkoon evästys tuleviin vaaleihin sekä äänestäjille että päättäjille.