Nainen istuu sohvalla ja katsoo kameraan, pää nojaa käteen
Kuva: Maija Astikainen

Tämän viikon kuntavaalit ovat kulttuurivaalit. Paikallistason päätöksenteko suuntaa vahvasti sitä, millainen rooli taiteella ja kulttuurilla on Suomessa tulevina vuosina. Taiteen ja kulttuurin arvosta, asemasta ja tulevaisuudesta yhteiskunnassamme tehdään parhaillaan ratkaisevia linjanvetoja.

Kunnilla on lakisääteinen tehtävä edistää taiteen ja kulttuurin saatavuutta, luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle, mahdollistaa taiteen ja kulttuurin harrastaminen sekä tarjota kulttuurikasvatusta. Jos kehysriihessä esitelty valtion kulttuuribudjetin typistys toteutuu tulevina vuosina, kuntien tuki ja tahto luoda mahdollisuuksia koronan jälkimainingeissa sinnitteleville taiteen ammattilaisille ja yhteisöille on entistäkin tärkeämpää.

Kunnilla on myös intressi nostaa taide ja kulttuuri kuntapolitiikan keskiöön, sillä niiden inhimilliset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat kiistattomat. Suomen kuntien keskimääräinen asukasluku on alle 20 000 henkilöä, ja monilla alueilla taistellaan muuttotappiota vastaan. Kulttuurin vetovoima ei siis ole vähäpätöinen asia. Kulttuuripalveluiden hyödyt kertautuvat alueilla työpaikkoina, ostovoimana, matkailijoina ja asukkaina, ravintola- ja majoituspalveluiden kysyntänä sekä imagohyötynä. Taide ja kulttuuri mahdollistavat paikallisia menestystarinoita Sodankylästä Mänttä-Vilppulaan. Tuore valinta vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi tulee eittämättä säteilemään Oulun lisäksi laajalle pohjoiseen Suomeen sähköistäen koko alueen kulttuuri- ja elinkeinoelämää.

Kulttuurin aineettomat vaikutukset kuntalaisten elämänlaatuun, hyvinvointiin ja osallisuuteen vahvistavat myös osaltaan kuntien houkuttelevuutta. Koti halutaan rakentaa sinne, missä on onnellisen elämän edellytykset.

Kukoistavat kulttuurikunnat eivät kuitenkaan synny tyhjästä, vaan ne mahdollistetaan arvostamalla kulttuurin tekijöitä ja turvaamalla heidän toimintaedellytyksensä. Tämä tarkoittaa tukirakenteita, alustoja, kokeilemiseen kannustavaa ilmapiiriä ja ennen kaikkea kulttuurin puolestapuhujia. Heitä ovat niin taidemyönteiset päättäjät, kulttuurista vastaavat kuntien työntekijät, alan tuhannet ammattilaiset kuin kulttuuripalveluista ja -tarjonnasta nauttivat miljoonat kuntalaiset. Jokaisella on mahdollisuus toimia taiteen ja kulttuurin viestinviejinä ja puolustajina – vaaleissa, mutta myös vaalien jälkeen, kun päätöksiä kuntien kulttuuritoiminnasta aletaan jälleen tehdä valtuustoissa.

Moni kunta onnistuu lakisääteisen tehtävänsä hoitamisessa hyvin jo nyt, etenkin kulttuurin harrastusmahdollisuuksien tarjoamisessa. Erityistä kulttuurimyönteistä päätöksentekoa kaivataan kuitenkin ammatillisen taiteellisen työn ja toiminnan tukemisessa. Kuvataiteessa tämä tarkoittaa taidegallerioiden, museoiden, taidelainaamoiden ja -tapahtumien ylläpitämistä sekä taiteilijoiden ammatinharjoittamisen mahdollistamista esimerkiksi työtilojen ja apurahojen muodossa. Taidetta arvostavassa kunnassa vahva kulttuuri-infrastruktuuri on osiensa summa. Käsi kädessä kulkevat kunta rahoittajana, taiteilija alkutuottajana, taideyhteisöt ja -tilat taiteen esittämisen mahdollistajina sekä kuntalaiset taiteen harrastajina ja kuluttajina. Tässä yhtälössä taiteen arvoinen kunta saa aina enemmän kuin antaa.

Kunnat ovat avainasemassa synnyttämässä tulevaisuuden taiteilijoita ja taiteen ystäviä. Kannustamme jokaista pitämään ääntä taiteen ja kulttuurin puolesta kotikunnassaan, sillä elinvoimaisen taide- ja kulttuurikentän olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Nyt jos koskaan taide ja taiteilijat tarvitsevat puolustajia.

 

Annukka Vähäsöyrinki
Toiminnanjohtaja