Ammattitaiteilijan vero-opas ohjeistaa kuvataiteilijaa yleisimmissä verotusta koskevissa kysymyksissä, jotka liittyvät kuvataiteilijan ammattiin. Ohjeita päivitetään muutosten myötä. Viimeisin päivitys on tehty lokakuussa 2021.

Yleistä ammattitaiteilijan verotuksesta

Kaksi verolakia

Ammattitaiteilijaa verotetaan joko tuloverolain (TVL) tai elinkeinoverolain (EVL) mukaan. Nämä taiteilijan vero-ohjeet on ensisijaisesti suunnattu taiteilijoille, joita verotetaan TVL:n nojalla. 

Jos taiteilija saa pääasiallisen toimeentulonsa taideteosten myynnistä, kuuluu hän useimmiten EVL:n piiriin. Pääasiallisen toimeentulonsa teosmyynnillä saavan taiteilijan kannattaa hankkia itselleen asianmukainen kirjanpitopalvelu tilitoimistosta. Tällaisessa tapauksessa taiteellinen toiminta rinnastuu yritystoimintaan, ja esim. kirjanpitopalveluista maksettavat korvaukset kuuluvat pääsääntöisesti verovähennysoikeuden piiriin. Oikeaoppisen kirjanpidon tekeminen on luonteeltaan sellaista, että harvalla taiteilijalla itsellään on siihen tarvittavaa asiantuntemusta. Lisäksi ulkopuolisen kirjanpitopalvelun hankkiminen säästää omaa aikaa varsinaiseen taiteelliseen toimintaan. Myös verosuunnittelun kannalta tilitoimiston käyttö on suositeltavaa. 

Tässä kerrottuja verotusperiaatteita voidaan kuitenkin pitkälti soveltaa myös EVL:n nojalla verotettavien taiteilijoiden verotuksessa. EVL:n nojalla verotettava tekee elinkeinotoiminnan veroilmoituksen OmaVero-palvelussa tai jättää toiminnastaan lomakkeen 5 Elinkeinotoiminnan veroilmoitus. Lomakkeen yksityiskohtaiset täyttöohjeet löytyvät Verohallinnon sivuilta.

Taiteilijan verotus TVL:n nojalla

Jos taiteilijalla on teosmyynnin tulojen ohella joku palkkatyö (esim. taiteen alan opetustyö tai muu palkkatyö), verotetaan häntä yleensä TVL:n nojalla. Suuri osa taiteilijoista saa vain osan ansioistaan teosmyynnistä, kun taas varsinainen perustoimeentulo kertyy taiteen alalla tai muualla tapahtuvasta palkkatyöstä. 

TVL:n nojalla verotettava taiteilija selvittää taiteellisen toiminnan tulot ja menot keväisin ns. esitäytetyn veroilmoituksen yhteydessä. Tällöin taiteen tulot ja menot ilmoitetaan joko OmaVerossa tai käyttämällä verottajan lomakkeita 10 Apurahat ja 11 Tulonhankkimistoiminta.


Ammattitaiteilijalla on verotuksessa muistiinpanovelvollisuus

Vaikka TVL:n nojalla verotettava henkilö ei ole velvollinen pitämään varsinaista kirjanpitoa, on taiteellisen toiminnan tulot ja menot kyettävä pyydettäessä luotettavasti selvittämään verottajalle. Jos henkilö ei pysty antamaan luotettavaa selvitystä tuloista ja menoista, voi verottaja toimittaa arvioverotuksen, jolloin vero määrätään arvioidun summan perustella ilmoitetun sijaan. Tästä syystä taiteilijan tulee aina säilyttää huolellisesti kaikki tositteet taiteellisen toiminnan menoista sekä omista teosmyynneistä. Muistiinpanovelvollisuus tulee täytettyä pitämällä erillistä muistiinpanokirjaa, johon taiteellisen toiminnan tulo- ja kulutapahtumat merkitään aikajärjestyksessä.

Jos taiteilija on teosmyynneistään arvonlisäverovelvollinen, tulee muistiinpanoista ja niihin liitetyistä tositteista ilmetä arvonlisäveron määrät ja perusteet. On syytä huomata, että myös TVL:n nojalla verotettava taiteilija voi olla toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen (ks. Arvonlisäverovelvollisuudesta).


Samalla verokortilla ei voi ilmoittaa kaikkien tulolajien tuloja

Verokortit ovat muuttuneet vuoden 2021 alusta lähtien. Jatkossa taiteilija tarvitsee erilliset verokortit eri tulolajeille: yhden verokortin palkkaa varten, yhden verokortin työkorvausta varten ja yhden käyttökorvausta varten. Samaa verokorttia ei voi siten enää käyttää palkkaan, työkorvaukseen ja käyttökorvaukseen.

Kullekin tulolajille on yksi tuloraja koko vuoden kyseiselle tulolle. Esimerkiksi saman verokortin voi antaa usealle eri työnantajalle palkkaa varten ja kaikelle vuoden aikana maksetulle palkkatulolle on sama verokortti.

Sen sijaan palkan verokorttia ei voi käyttää työkorvausten maksussa, koska palkkatuloista tehdään eri vähennyksiä kuin työkorvauksista. Siten työkorvausta varten taiteilija tarvitsee erillisen verokortin. Tuon verokortin voi kuitenkin antaa usealle eri tilaajalle työkorvausta varten ja kaikelle vuoden aikana maksetulle työkorvaukselle on sama verokortti.

Myös tekijänoikeuskorvaukselle eli käyttökorvaukselle on oma verokortti, jolla tekijänoikeuskorvaukset maksetaan vuoden aikana.

Jos yksittäisen tulolajin vuosituloraja ylittyy, vero maksetaan kussakin verokortissa mainitun lisäprosentin mukaan.

Taiteilijoiden tulot tulevat usein monista lähteistä ollen välillä palkkaa, välillä työkorvausta tai käyttökorvausta eli tekijänoikeustuloa. Taiteilijan voi olla hankalaa arvioida tulojaan luotettavasti aikaisempien vuosien tulojen perusteella tai arvioida minkä verran tuloja saa mistäkin tulolajista. Tästä syystä omien tulojen kertymistä on tärkeää seurata vuoden aikana. Mikäli jonkin tulolajin verokortin vuosituloraja on ylittymässä, kannattaa tilata uusi verokortti verottajalta. Vuoden aikana verokortteja voi myös muuttaa milloin tahansa OmaVero-palvelussa.
        

Arvonlisäverovelvollisuudesta

Mikäli taiteilijan vuosittainen teosmyynti ylittää 15.000 euroa, on hän myynneistään arvonlisäverovelvollinen. Tällöin taiteilijan tulee myös ilmoittautua arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Rekisteriin ilmoittautuminen edellyttää Y-tunnuksen hankkimista.

Jos myynnin määrä on pienempi kuin 15.000 euroa vuodessa, ei toiminnassa tule huomioida arvonlisäveroa. Myynnin määrä lasketaan ilman kuluja tai muita vähennyksiä. 

Taiteilijan on etukäteen itse arvioitava, ylittääkö hänen verovuoden myyntinsä 15.000 euron rajan. Jos hän arvioi rajan ylittyvän, hänen tulee oma-aloitteisesti antaa Verohallinnolle yrityksen perustamisilmoitus. Ohjeet perustamisilmoituksen tekemiseen löydät YTJ:n verkkosivuilta (ytj.fi).

Jos henkilö on arvioinut tilikauden teosmyyntinsä jäävän alle 15.000 euron rajan, mutta myynti ylittääkin sen, on vero silti suoritettava koko tilikauden myynnistä. Perustamisilmoitus tulee antaa silloin, kun taiteilija havaitsee, että raja ylittyy. 

Henkilö voi hakeutua toiminnastaan arvonlisäverovelvolliseksi, vaikkei vuotuinen myyntiraja täytykään. 

Arvonlisäverovelvollisuus merkitsee, että taiteilijan tulee jättää paitsi esitäytetty veroilmoitus liitteineen myös siitä erillinen arvonlisäveroilmoitus. Koska arvonlisävero ilmoitetaan erikseen, ostojen ja myyntien alv-vähennyskelpoiset hinnat ilmoitetaan esitäytetyllä veroilmoituksella arvonlisäverottomina.  Lisätietoa arvonlisäverotuksesta saat Verohallinnon sivuilta (vero.fi).

Monilla taiteilijoilla, joilla omaan taiteelliseen työhön liittyy paljon erilaisia pienhankintoja, arvonlisäverovelvollisuus merkitsee varsin merkittävää paperityön lisääntymistä. Tällöin harkittavaksi voi puhtaasti ajankäytöllisistä syistä tulla hakeutuminen jonkun tilitoimiston asiakkaaksi. Arvonlisäverotus monine poikkeuksineen (alarajahuojennus, vähennysoikeuden rajoitukset jne.) on varsin monimutkainen kokonaisuus. Kun henkilön liikevaihto pysyvästi ylittää 15.000 euron vuotuisen määrän ja arvonlisäverovelvollisuus tulee kiinteäksi osaksi omaa taiteellista toimintaa, on suositeltavaa kääntyä asiassa tilitoimiston puoleen. 
 

Esitäytetty veroilmoitus

Taiteellisen toiminnan tulot ja menot (tulonhankkimiskulut) ilmoitetaan verottajalle esitäytetyn veroilmoituksen yhteydessä. Esitäytettyyn veroilmoitukseen on merkitty jo verottajalla olevat verotiedot eli lähinnä tiedot henkilön palkkatuloista ja erilaisista lainoista.

Jos esitäytetyssä veroilmoituksessa on puutteita tai virheitä, tulee veroilmoitusta korjata OmaVerossa tai käyttämällä verottajan erillisiä lomakkeita. Esimerkiksi: jos esitäytetyssä veroilmoituksessa on jo tulonhankkimistoimintaan liittyvä työkorvaus, mutta tiedoissa on korjattavaa, tiedot korjataan joko OmaVerossa tai lomakkeella 50A. Esitäytetyssä veroilmoituksessa merkittyihin tuloihin kohdistuvat kulut ilmoitetaan myös joko OmaVerossa tai lomakkeella 50A. Mikäli veroilmoituksessa ei ole korjattavaa, ei ilmoitukselle tarvitse tehdä mitään.

Verottajalla ei ole etukäteistä tietoa taiteellisen toiminnan tuloista, kuten teosmyynneistä. Verottajalla ei myöskään ole tietoja taiteellisen toiminnan menoista. Tällaiset taiteellisesta toiminnasta saadut tulot ja menot, jotka puuttuvat kokonaan esitäytetystä veroilmoituksesta, ilmoitetaan verottajalle joko OmaVero-palvelussa tai palauttamalla lomake 11 Tulonhankkimistoiminta. Yksityiskohtaiset täyttöohjeet löytyvät Verohallinnon sivuilta (vero.fi). Tässä ohjeessa niitä on havainnollistettu kuvataiteilijan työhön liittyvin esimerkein.


Esitäytetyn veroilmoituksen määräpäivä

Edellistä verovuotta koskevat esitäytetyt veroilmoitukset postitetaan verovelvollisille keväisin. Sähköinen veroilmoitus tulee OmaVero-palveluun näkyviin samanaikaisesti, kun ilmoitus postitetaan.

Esitäytetylle veroilmoitukselle on merkitty henkilökohtainen määräpäivä, johon mennessä veroilmoitusta tulee korjata. Korjaukset veroilmoitukseen tulee jättää verkossa tai postitse viimeistään määräpäivänä. Jos lomakkeet postittaa, tulee niiden olla perillä Verohallinnossa viimeistään ilmoituksen merkittynä palautuspäivänä.

Veroilmoituksen korjaamiseen voi hakea lisäaikaa. Lisäaikaa haetaan käyttämällä Verohallinnon lomaketta ”Hakemus veroilmoituksen antamisajan pidentämiseksi”. Hakemus on jätettävä ennen veroilmoituksen määräpäivää. Yleensä lisäaikaa annetaan enintään kaksi viikkoa. Veroilmoituksen jättöaikaa voidaan erityisestä syystä edelleen pidentää kirjallisen hakemuksen perusteella. Pidempääkin lisäaikaa tulee anoa ennen veroilmoituksen palautuspäivää.


Esitäytettyyn veroilmoitukseen ei voi lisätä liitteitä

Esitäytettyyn veroilmoitukseen ei nykyisellään voi lisätä liitteitä, kuten kuitteja, tositteita tai lisäselvityksiä.

Verottaja voi kuitenkin pyytää muistiinpanot, tositteet ja liitteet nähtäväksi. Verovelvollisen on pyynnöstä osattava selvittää, miten ilmoitetut menot liittyvät tulon hankkimiseen.


Veroilmoitusmateriaalin säilyttäminen

Kuittien/tositteiden ja muistiinpanojen säilyttäminen on taiteilijan vastuulla. Verovuoden materiaalia on säilytettävä kuusi vuotta (lakitekstissä ”viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta”).

Nykyisessä järjestelmässä taiteilijan tositteet päätyvät verovalmistelijan tutkittaviksi vasta silloin, jos verottaja jostain syystä kiinnostuu niistä tai taiteilija päätyy verottajan tarkempaan tarkasteluun pistokokeen perusteella. Vuoden 2020 verotus voi päätyä verovalmistelijan tutkittavaksi vielä vuonna 2025.


Verotuspäätös

Kun esitäytetty veroilmoitus on palautettu, verottaja lähettää uuden verotuspäätöksen lokakuun loppuun mennessä.

Halutessaan verottaja voi pyytää lisäselvitystä verotukseen vaikuttavista seikoista. Jos verottaja ei ensi vaiheessa ole hyväksymässä jotain kuluvähennystä, ilmoittaa se siitä yleensä erikseen ja varaa henkilölle mahdollisuuden lausua kirjallisesti asiasta. Mikäli verottaja ei tämänkään jälkeen hyväksy verovelvollisen näkemystä, voi verotuspäätöksestä tehdä oikaisuvaatimuksen.

Oikaisuvaatimus tehdään verotuksen vahvistuttua, eli sen jälkeen, kun henkilö on saanut lopullisen kirjallisen verotuspäätöksen.  Oikaisuvaatimus tehdään verotuksen oikaisulautakunnalle. Sen päätöksestä voi valittaa edelleen hallinto-oikeuteen (verovalitus). Hallinto-oikeudesta valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), jos kysymys on laadultaan sellainen, että sille myönnetään valituslupa.

Taiteellisen toiminnan tulot

Esitäytetystä veroilmoituksesta puuttuvat verovuonna saadut taiteellisen toiminnan tulot, kuten tulot teosmyynneistä tai teosvuokrauksesta, tulee ilmoittaa OmaVero-palvelussa tai lomakkeella 11 Tulonhankkimistoiminta. Verovuosi on kalenterivuosi. Verovuoden tulot ja menot ilmoitetaan siten seuraavan vuoden keväällä jätettävällä veroilmoituksella. 

Teosten myyntitulot on ilmoitettava veroilmoituksessa sinä verovuonna, kun ne ovat kertyneet eli sinä vuonna, kun taiteilija on saanut myyntihinnan itselleen tai vallintaansa.

Mikäli taiteilijalla ei ole lainkaan teosmyyntituloja, tulee veroilmoitus silti palauttaa, jos taiteellisesta toiminnasta on syntynyt menoja verovuonna. On varsin tyypillistä, että tulot teosmyynnistä ja toisaalta teosten valmistamiseen suoraan liittyvät menot ajoittuvat eri verovuosille.

Työnantaja ilmoittaa verottajalle henkilön työsuhteessa saadut palkkatulot. Myös tiedot eläkkeistä näkyvät yleensä valmiiksi esitäytetyssä veroilmoituksessa. Palkka- ja eläketulot ilmoitetaan itse siis ainoastaan silloin, jos tiedot jostain syystä puuttuvat tai ne ovat virheellisiä esitäytetyssä veroilmoituksessa. Jos ilmoitat tai korjaat palkka- tai eläketuloja paperilomakkeella, käytä lomaketta 50A. 

Työkorvaukset eli muuna kuin palkkana saatu korvaus työstä, tehtävästä tai palvelusta tulee myös tarkistaa ja ilmoittaa. Paperilomakkeita käytettäessä työkorvaukset ilmoitetaan lomakkeella 11.

Taiteellisen toiminnan menot

Menojen kohdistaminen ja ilmoittaminen

Vähennyksenä vaaditut menot on kohdistettava eri tuloihin (esim. palkka, apuraha, taiteellisen toiminnan tulot) sen mukaan, minkä tulon hankkimisesta on kyse. Eri tuloihin kohdistuvat menot ilmoitetaan OmaVerossa eri kohdissa. Niin ikään paperilomakkeita käytettäessä eri tuloihin kohdistuvat menot ilmoitetaan eri lomakkeilla.

Taiteellisen toiminnan menot eli ns. tulonhankkimiskulut menot ilmoitetaan joko OmaVero-palvelussa kohdassa Tulonhankkimismenot tai lomakkeella 11.

Taiteellisen toiminnan menot ilmoitetaan sinä verovuonna, kun ne ovat syntyneet, eli kun ne on maksettu.

Huomioi, että osa vähennyksistä lasketaan verosta ja toiset tulosta. Siksi et saa automaattisesti esimerkiksi veronpalautuksena sitä summaa, jonka olet ilmoittanut vähennyksenä. Esimerkiksi matkakulut vähennetään ansiotuloista ennen kuin veron määrä lasketaan.


Taiteilijan yleisimmät tulonhankkimismenot

Työhuonevähennys

Jos henkilö on vuokrannut omasta asunnosta erillisen työhuoneen/ateljeetilan tai esim. teosvaraston, on vuokrakulu vähennyskelpoinen kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä myös esimerkiksi sähkö- ja lämmityskulut ovat vähennyskelpoisia kokonaisuudessaan.

Asunnon yhteydessä olevan työhuoneen kulut voi myös vähentää verotuksessa. Mikäli taiteilijan työhuone on kokonaan vain työkäytössä, eikä työhuoneella ole edes yksityiskäytön mahdollisuutta vaikkapa työkalujen ja työtarvikkeiden suuren määrän tai   tilan   rajoitetun   käytön   kuten   öljyvärimaalauksen, puunveiston tai muun erityisen syyn takia, voi verottaja hyväksyä myös ns. prosentuaalisen vähennyksen tekemisen. Tällöin vähennys tehdään niin, että työhuoneen/ateljeen pinta-ala suhteutetaan koko asunnon pinta-alaan ja tämä suhteellinen osuus vähennetään asunnon kokonaiskuluista (vuokra/sähkö/lämmitys).

Esimerkki. Maalarin ateljeetyöhuoneessa maalataan öljyväreillä ja siellä säilytetään kuivuvia ja valmiita teoksia, maaleja, liuottimia ja erilaisia työvälineitä. Työhuoneella ei siten ole lainkaan yksityiskäyttöä tai edes mahdollisuutta siihen. Työhuoneen pinta-ala on 20 neliötä ja koko asunnon pinta-ala puolestaan yhteensä 100 neliötä. Työhuoneen suhteellinen osuus (työkäytön osuus) on 20 % (20/100=0,20). Koko asunnon kuukausittaiset kulut (esim. vuokra ja sähkö) ovat 800 euroa kuussa. Kuukausittainen työhuonevähennys siten 20 % tästä eli 160 euroa (800 x 0,20).

Työhuonevähennys vuodessa siten yhteensä 1.920 euroa (12 x 160).

Muistiinpanoihin kannattaa liittää hyvät selvitykset asunnon yhteydessä olevan työhuoneen ammattikäytöstä. Niitä saatetaan tarvita, kun verotusta tarkastetaan tai siitä valitetaan. Selvitys voi olla esimerkiksi huoneiston pohjapiirros, josta ilmenevät työhuonekäytössä ja muussa käytössä olevat tilat. Myös työhuoneesta otetut valokuvat selventävät asiaa.

Jos taiteilija ei esitä selvitystä suuremmista työhuonekustannuksista, voi työhuonevähennyksen tehdä myös kaavamaisesti:

Työhuonekustannukset


 

Jos aviopuolisot käyttävät samaa asuntoa tulojensa hankkimiseen, kumpikin aviopuoliso voi tehdä yllä esitetyn mukaisen kaavamaisen työhuonevähennyksen. Jos aviopuolisot vaativat vähennystä todellisten kulujen mukaan, vähennettävä määrä jaetaan puolisoille esitetyn selvityksen perusteella.
 

Materiaalit ja tarvikkeet

Teosmateriaalit ja taiteilijatarvikkeet ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia.
 

Työvälineet

Erilaiset taiteelliseen työhön käytettävät työvälineet vähennetään kerralla (kertapoisto) tai vuotuisina menojäännöspoistoina (vuosipoisto). Jos työvälineen todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, hankintameno vähennetään vuosipoistoina. Poisto tehdään työvälinekohtaisesti.

Vuosipoiston määrä on enintään 25 % verovuoden menojäännöksestä. Jos työvälineen hankintameno on enintään 1.000 euroa, voidaan todennäköisen käyttöajan katsoa olevan enintään kolme vuotta – vähennys tehdään tällöin yhdellä kerralla (ns. kertapoisto).

Esimerkki. Työkameran hinta oli 800 euroa. Määrä vähennetään kertapoistona. Videotykin hinta vuonna 2020 oli 1.500 euroa. Se vähennetään vuosipoistoina seuraavasti: vuosipoisto hankintavuoden verotuksessa 1.500 x 25 % = 375 euroa. Menojäännös verovuodelle 2020 on 1.125 euroa (1.500–375). Vähennys vuonna 2021

on 281,25 (1.125 x 25 %). Menojäännös verovuodelle 2022 on 843,75 euroa jne. Kun menojäännöstä on jäljelle enää noin 500 euroa, voi loppuosan poistaa kerralla, jonka jälkeen työväline on vähennetty määrällisesti kokonaan.

Jos verottaja pyytää työvälineistä lisäselvitystä, on työvälineen liittyminen omaan tulonhankintaan kyettävä perustelemaan, jotta verottaja hyväksyisi työvälineen vähennyskelpoiseksi.

Mikäli työvälinettä käyttää osittain yksityistarpeeseen ja osittain ansiotoimintaan, tulee tämä huomioida. Esimerkiksi tietokoneesta on Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa erikseen määrätty, että 50 % vähennyksen voi tehdä silloin, kun koneen työkäytöstä on (jotakin) näyttöä, ja koneen koko arvon voi vähentää, kun on näyttöä pääasiallisesta työkäytöstä. Kun työvälineen pääasiallinen käyttötarkoitus on ansiotoiminta, voi sen kuitenkin vähentää kokonaan joko vuosi- tai kertapoistoina hankintahinnan mukaan. Esimerkiksi henkilökohtaisten laskujen maksaminen verkkopankissa ei muuta tietokoneen luonnetta työkäyttöön hankittuna.

 

Puhelin- ja tietoliikennekulut

Vain taiteellisesta toiminnasta aiheutuneet puhelin- ja tietoliikennekulut ovat vähennyskelpoisia. Kun samalla puhelimella tai tietokoneella on hoidettu myös yksityisasioita, tulee arvioida, mikä osuus kokonaiskuluista kohdistuu taiteelliseen toimintaan ja mikä on yksityiskäytön osuus. Muistiinpanoihin kannattaa merkitä, miten on päätynyt käytettyyn jakoperusteeseen. Tulonhankinnassa käytetyn tietoliikenneyhteyden käytön kuluista vähennys voidaan myöntää samoja prosenttiosuuksia ja periaatteita noudattaen kuin tietokoneiden hankintamenoa vähennettäessä. Käytännössä jako tapahtuu siis arvioimalla työkäytön osuus kokonaiskuluista, joko 50 % tai 100 %.

Jos henkilöllä on kodin ulkopuolella oleva erillinen työhuone ja siellä erillinen puhelin- tai internetliittymä, voi kulut vähentää kokonaisuudessaan. 

 

Toimiston ja työn organisoinnin muut kulut

Työn organisoimiseen liittyvät toimiston muut kulut, kopiopapereista ja klemmareista lähtien, ovat tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja, jotka verovelvollinen saa vähentää verotuksessa. Myös silloin, kun taiteelliseen toimintaan liittyvän liiketoiminnan laatu ja laajuus edellyttää ulkopuolisen kirjanpitäjän tai tilitoimiston asiakkaaksi ryhtymistä (mm. taiteilijan ollessa alv-velvollinen toiminnastaan), ovat tästä aiheutuvat kustannukset vähennyskelpoisia.

 

Kehystys- ja valukulut

Kehystys- ja valukulut vähennetään täysimääräisesti aiheutuneiden kulujen mukaan.

 

Teoskuljetuskulut

Kuljetuskulut vähennetään täysimääräisesti aiheutuneiden kulujen mukaan.

 

Kotisivun kulut

Jos henkilöllä on taiteellista ansiotoimintaa varten omat kotisivut, voi ylläpitokulut vähentää kokonaisuudessaan samoin kuin kulut kotisivun luomisesta ja suunnittelusta. Myös ansiotoimintaan liittyvät matrikkelikulut internetissä (verkkomatrikkeli) vähennetään täysimääräisesti.

 

Mainoskulut

Omien teosten myynnin edistäminen mainonnalla oikeuttaa vähentämään kulut täysimääräisesti. Sama pätee tulonhankkimistarkoituksesta johtuviin PR-kuluihin (esim. käyntikortit). Edustuskulut menolajina voivat tulla kyseeseen ainoastaan elinkeinotoimintaa harjoittavan eli EVL:n mukaan verotettavan kohdalla, ja silloinkin niiden hyväksyminen verotuksessa vähennyskelpoisiksi on rajoitettua.

 

Jäsenmaksut

Taiteen alan ammattiliittojen ja pienempien taiteilijayhdistysten jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia, kun voidaan katsoa, että henkilön jäsenyys liittyy omaan taiteelliseen ansiotoimintaan ja sen edistämiseen.

 

Näyttelykulut

Galleriavuokrat, kutsukortit, julisteet ym. materiaali vähennetään täysimääräisesti aiheutuneiden kulujen mukaan. Mikäli taiteilija itse vastaa näyttelyn avajaistarjoilusta, tulisi myös nämä kulut hyväksyä vähennykseksi verotuksessa, kun niiden voidaan osoittaa liittyvän omaan ansiotoimintaan taiteilijana.

 

Galleriaprovisiot

Galleriaprovisiot vähennetään aiheutuneiden kulujen mukaan. Yleensä galleristi antaa erillisen myyntiselvityksen, jossa sen perimä provisio on jo huomioitu ja vähennetty teosmyynnin tuloista, jolloin niitä ei erikseen tarvitse huomioida. Galleriamyynnissä käytetty alv-kanta ja sen yhteensovittaminen omaan verotukseen kannattaa kuitenkin varmistaa.

 

Yrittäjäeläkevakuutuskulut (YEL ja MYEL)

YEL-vakuutusmaksut sekä apurahansaajien maksamat MYEL-vakuutusmaksut voidaan vähentää täysimääräisesti. Lisätietoa YEL-vakuutuksesta saa vakuutusyhtiöiltä. MYEL-vakuutuksesta lisätietoja saa Melasta (mela.fi).

 

Muut taiteelliseen työhön liittyvät vakuutuskulut

Kodista erillisen työhuoneen vakuutusmaksut vähennetään täysimääräisesti. Mikäli henkilöllä on vakuutuksia teoksille/varastolle tai esim. arvokkaille työvälineille, vähennetään nämä kulut täysimääräisesti. Jos samassa ”vakuutuspaketissa” maksetaan myös henkilön yksityisvakuutuksia, tulee kulut erotella ja vähentää vain työhön liittyvät vakuutuskulut.

 

Teosdokumentaatiokulut

Omien teosten dokumentointi on välttämätöntä monesta syystä. Kulut teosten dokumentoinnista vähennetään kokonaisuudessaan. Jos samalla laskulla veloitettu sekä yksityiskuvia että työkuvia, vähennetään luonnollisesti vain työkulujen osuus.

 

Ammattikirjallisuus

Kulut ammattikirjoista ja -lehdistä vähennetään täysimääräisesti aiheutuneiden kulujen mukaan. Helsingin Sanomat ja muut tavalliset sanoma- ja aikakausilehdet eivät ole vähennyskelpoisia.

 

Näyttely- ja museokäynnit

Taiteilijan on oman työnsä tueksi käytävä myös museoissa ja näyttelyissä. Kyse on vaikutteiden hausta omaan luovaan työhön. Verottaja tarkastelee niiden vähennyskelpoisuutta yksittäistapauksittain, ja ne voidaan vähentää osittain tai kokonaan, yleensä kuitenkin täysimääräisinä.

 

Työvaatteet

Työvaatekulujen vähentäminen on verotuksellisesti ongelmallista. Yleensä työvaatekulut/työasut tulkitaan vähennyskelvottomiksi elantomenoiksi eli henkilön yksityiskuluiksi. Mikäli kyse on suojavaatteesta, voidaan se vähentää. Jos henkilö joutuu pesettämään tällaisia suoja-asuja, ovat myös nämä kulut vähennyskelpoisia. Vastaavasti esim. itselle ostetut ”avajaisasut” eivät yleensä ole vähennyskelpoisia. Tämä perustuu siihen, että asua voidaan mahdollisesti käyttää myös yksityistilaisuuksissa, jolloin kyse ei tulonhankintaan liittyvästä kulusta. Tilanne voi olla verotuksellisesti toinen, jos taiteilija vuokraa frakin/avajaisasun tarvitsemaansa työtilaisuuteen. Tällöin asu ei jää henkilön omistukseen, eikä sillä siten ole vastaavaa yksityiskäyttöä tai edes sen mahdollisuutta. Tässä tapauksessa vuokrauskulu tulisi hyväksyä vähennykseksi verotuksessa.

 

Työmatkat

Työhuoneen/työpaikan ja asunnon väliset matkakulut

Jos käytössäsi on erillinen työhuone, asunnon ja työhuoneen väliset matkakulut ilmoitetaan OmaVerossa veroilmoituksen kohdassa Matkakulut tai paperilomakkeella 1A. Tällöin vähennykset hyväksytään halvimman kulkuneuvon käytön mukaan laskettuna. Näiden matkojen omavastuuosuus on 750 euroa vuonna 2021 ja kuluvähennyksellä on myös yläraja. Vain erityistapauksessa verottaja hyväksyy vähennykseksi muun kuin halvimman julkisen kulkuneuvon käytön kyseisiin matkoihin.

 

Tilapäiset työmatkat

Tilapäisistä työmatkoista aiheutuneet kulut, kuten matkakulut materiaalin hakemisesta, näyttelyn ripustusmatkasta, neuvottelumatkasta, maalausmatkasta tms. työhön välittömästi liittyvästä matkasta, vähennetään täysimääräisesti aiheutuneiden matkakulujen mukaan. Jos henkilö on käyttänyt varsinaiseen työmatkaan omaa autoa, tehdään vähennys ns. kilometrikorvauksina. Verottajan kanta ei tältä osin ole täysin vakiintunut taiteilijoiden kohdalla. Joskus verottaja on saattanut hyväksyä taiteilijan kilometrikorvauksen laskentaperusteeksi työnantajille vahvistetun verovapaan kilometrikorvauksen määrän. Toisinaan hyväksytään oman auton käytöstä työmatkoilla vain 0,25 euron/km (vuonna 2021) vähennys. Tällöin ei edellytetä näyttöä ajoneuvon todellisista kuluista, vaan selvitetään pelkästään työajojen kilometrimäärä. Mikäli haluaa pelata varman päälle, tekee henkilö vähennyksen alemman määrän (0,25 e/km) mukaan.

Työmatkojen ajamisesta on syytä pitää erillistä ajopäiväkirjaa, johon ajotiedot merkitään ylös. Verottaja voi myös hyväksyä vuotuiseen kokonaisajoon perustuvan arvion työajojen osuudesta. Tällöin kannattaa muistiinpanoissa seikkaperäisesti selvittää, kuinka paljon erilaista työajoa keskimäärin ”normaalissa työviikossa” kertyy ja tehdä vähennysvaatimus tältä pohjalta koko verovuodelle.

Työajot on mahdollista vähentää myös ajoneuvon todellisten kulujen mukaan. Jos ajopäiväkirjaan ja kulutositteisiin perustuen voi esittää laskelman, jonka mukaan ajoneuvon kilometrikohtainen kulu on ollut enemmän kuin 0,25 euroa/km, kannattaa työajot vähentää näiden ns. todellisten kilometrikohtaisten kulujen mukaan. Menetelmä on hieman työläs, sillä se edellyttää kaikkien ajoneuvon vuosikulujen/”kuittien” (bensa, huollot jne.) talteen ottamista, kaikkien ajojen kirjaamista sekä erillisen vähennyslaskelman laadintaa.

Vähentää voi myös työmatkan majoituskulut sekä kulut työmatkan takia lisääntyneistä elantokuluista (ks. Lisääntyneet elantokustannukset).

 

Opintomatkat

Opintomatkojen vähennyskelpoisuus on usein ongelmallista. On yleistä, että verovelvollisen ja verottajan välillä on tulkintaeroja opintomatkan liittymisestä ansiotoimintaan.

Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on opintomatkan selvä liityntä taiteelliseen ansiotyöhön. Verottaja seuraa ohjetta, jonka mukaan opintomatkalla on oltava ”perusteltu ja selvä yhteys” työhön. Opintomatkan kulut voidaan hyväksyä osittain tai kokonaan. Verottaja kiinnittää huomiota matka-ajan jakautumiseen työajan sekä vapaa-ajan kesken. Jos virkistys- ja vapaa-ajan osuus on huomattava, esimerkiksi puolet, vastaava osuus matkan kustannuksista jätetään Verohallinnon ohjeiden mukaan vähentämättä. Ajankäytön tulee selvitä matkaohjelmasta tai muusta vastaavasta dokumentista. Jos kysymys on pääasiallisesti työksi katsottavasta opintomatkasta, ovat matkakulut vähennyskelpoisia, vaikka matkaan sisältyisi vähäinen vapaa-ajan osuus.

Opintomatkan kuluina voidaan vähentää matkakulut, majoittumiskulut ja lisääntyneet elantokustannukset aivan vastaavilla perusteilla kuin muistakin työmatkoista.

 

Lisääntyneet elantokustannukset

Lisääntyneillä elantokustannuksilla tarkoitetaan tilapäisestä matkasta aiheutuneita ruokailu-, vaatepesu-, yhteydenpito- yms. muita elantokustannuksia siltä osin kuin ne ylittävät tavanomaiset elantokustannukset. Lisääntyneiden elantokustannusten vähentäminen edellyttää Verohallinnon mukaan sitä, että taiteilija kykenee esittämään luotettavan selvityksen elantokustannusten lisääntymisestä. Selvitys liitetään muistiinpanoihin. Taiteilijan tulisi pyrkiä selvityksessä kertomaan, mitä hän on paikan päällä tehnyt sekä missä ja miten lisääntyneitä elinkustannuksia on syntynyt.

Lisääntyneet elantokulut tulisi ensisijaisesti vähentää aiheutuneiden todellisten kulujen mukaan. Jos todellisia kuluja ei kyetä selvittämään, mutta kuitenkin luotettavasti osoitetaan, että lisääntyneitä elantokustannuksia on todennäköisesti aiheutunut, kulut voidaan vähentää myös ns. päivärahavähennyksinä. Tämän ns. palkansaajan päivärahavähennyksen laskentaperusteena olevat kotimaan ja ulkomaan päivärahat vahvistetaan vuosittain asetuksella.

Päivärahavähennyksen edellytyksenä on, että matkakohde on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko varsinaisesta työpaikasta (esim. erillinen ateljee) tai asunnosta, riippuen siitä, mistä matka on tehty. Lisäksi etäisyyden on oltava yli 5 kilometriä sekä varsinaisesta työpaikasta että omasta asunnosta. Päivärahojen vuosittaiset määrät voi tarkistaa verottajan sivuilta (vero.fi).

 

Residenssityöskentely

Residenssityöskentelyn kulut ovat ammattitaiteilijalle vähennyskelpoisia. Matkakulut ja majoituskulut vähennetään täysimääräisesti.  Jos residenssityömatkaan liittyy lomaa tai muuta huomattavaa vapaa-aikaa, tulee tämä huomioida vähennyksissä samaan tapaan kuin opintomatkojen yhteydessä.

Vähennyskelpoisia ovat myös matkan takia lisääntyneet elantokustannukset (ks. Lisääntyneet elantokustannukset). Koska residenssityöskentelyn aikana yleensä asutaan kodinomaisissa olosuhteissa, lisääntyneinä elantokuluina vähennettävä määrä on verottajan yleisohjeen mukaisesti laskettava kuitenkin käyttäen vain puolta soveltuvan päivärahan määrästä.

Jos verottaja pyytää residenssityöskentelystä selvitystä, on työskentelyä hyvä selvittää laajemminkin,esimerkiksi selostamalla, mitä teoksia on matkan aikana toteuttanut. Luonnollisesti tulisi myös selvittää se, kuinka kokonaisvaltaisesti matka nimenomaan liittyi pelkästään omaan taiteelliseen työhön.

 

Matkoista tarkka selvitys omiin muistiinpanoihin

Jotta opinto- ja työmatkat voidaan erottaa vähennyskelvottomista lomamatkoista, kannattaa viimeistään veroilmoitusta tehdessä kirjoittaa omiin muistiinpanoihin selvitys matkaohjelmasta. Selvityksen olisi hyvä sisältää tunti-/päiväraportit ja tarkka perustelu matkan ja ohjelman liittymisestä taiteelliseen toimintaan. Vähänkin epäselvissä tapauksissa on syytä selvittää tarkemmin opintomatkan ammattitaitoa ylläpitävää merkitystä, jotta verottaja ei tulkitse matkaa vähennyskelvottomaksi virkistysmatkaksi. Matkan aikana syntyneet elinkustannuksiin liittyvät tositteet kannattaa myös säilyttää. Tositteita ei liitetä muistiinpanokirjaan, jos lisääntyneiden elinkustannusten vähentäminen tehdään päivärahan perusteella.


Vähennyskelvottomat kulut (elantokulut)

Tulon hankintaan tai säilyttämiseen liittymättömiä kuluja ei saa vähentää. Näin ollen tavallisia yksityiskuluja, ns. elantokuluja, ei saa vähentää verotuksessa. Elantokuluja ovat mm. asunnon vuokra sekä lasten ja kodin hoidosta aiheutuneet menot. Elantokuluina pidetään tavanomaisia vaatetusmenoja, harrastustoiminnasta aiheutuneita menoja sekä muita yksityiseen kulutukseen liittyviä menoja. Kuten aiemmin on todettu, hankinnalla voi olla sekä yksityiskäyttöä että taiteelliseen tulonhankintaan liittyvää käyttöä. Tällöin vähennys voi kohdistua vain työkäytön osuuteen. Yksityiskäytön osuus on vähennyskelvotonta elantomenoa.

Apurahat

Apurahojen perustyypit ovat kohdeapuraha ja työskentelyapuraha. Lisäksi on sekamuotoisia apurahoja, joissa taiteilijalle on samalla päätöksellä myönnetty apuraha sekä elinkustannuksiin että muihin kuluihin. Itsellä säilytettävissä muistiinpanoissa kannattaa selvittää tarkasti, millaisista apurahoista on kyse ja mitä kuluja milläkin apurahalla on maksettu. Apurahan myöntöpäätöksen kopio on myös syytä liittää muistiinpanoihin.

Työskentelyapuraha annetaan taiteilijalle tämän työskentelyedellytysten turvaamiseksi. Työskentelyapuhan tarkoitus on rahoittaa taitelijan tavanomaisia elantomenoja, eli se kohdistuu siten taiteilijan asumiseen, yksityisvaatteisiin, ruokaan ja vapaa-aikaan.

Työskentelyapurahoja ovat mm. valtion taiteilija-apurahat (1/2–5-vuotiset), näyttökorvausapuraha sekä yksityisten säätiöiden taiteelliseen työskentelyyn myöntämät ns. vuosiapurahat.

Kohdeapurahasta on kyse, kun se on annettu tiettyyn kohteeseen, kuten esim. matkaan tai näyttelykuluihin.

Kohdeapurahalla maksetut kulut olisi aina hyvä pitää kokonaan erillään taiteellisen toiminnan tulonhankkimiskuluista ja säilyttää kuitit/tositteet erillään. Kohdeapurahasta ei jää verotettavaa tuloa, jos se on kokonaisuudessaan käytetty tarkoitukseensa, eli henkilö voi esittää apurahan määrän verran kulutositteita. Jos kohdeapurahalla tehtyyn projektiin kohdistuu enemmän kuluja kuin kohdeapurahan määrä on, voi ylimenevän osuuden vähentää normaaleina tulonhankkimiskuluina.

Sekamuotoisten apurahojen kohdalla tulee muistiinpanoissa eritellä työskentelyn ja kulujen osuus. Mikäli sitä ei ole apurahapäätöksessä myöntäjän toimesta tehty, tulee taiteilijan itse tehdä erittely ja kohdentaa kulut.

 

Apurahoja myöntävät tahot ja apurahan veronalaisuus

Tiedolla siitä, mikä taho on apurahan myöntänyt, on merkitystä apurahan verovapautta ratkaistaessa.

Julkisyhteisön myöntämät apurahat ovat kokonaan verovapaita huolimatta siitä, kuinka suuria ne yksittäin tai yhteenlaskettuna ovat.

Julkisyhteisöjä ovat esimerkiksi valtiot, kunnat, Pohjoismaiden neuvosto, läänien taidetoimikunnat, valtion tieteelliset toimikunnat, kuntayhtymät, Taiteen edistämiskeskus, evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko, KELA ja Suomen Pankki.  Huomattava on, että ulkomainen valtio tai ulkomainen julkisyhteisö ei ole tuloverolain tarkoittama julkisyhteisö, jonka myöntämä apuraha olisi aina verovapaa.

Yksityisen tahon myöntämä apuraha on rajoitetusti verovapaa. Tällaiset yksityiset apurahat ovat veronalaista tuloa siltä osin kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen, opintorahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen (ns. nettomäärä) verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän. Valtion taiteilija-apurahan vuotuinen määrä vuonna 2021 on 23 668,35 euroa.

Yksityisten tahojen myöntämät ja ilmoittamat apurahat on voitu merkitä esitäytetyllä veroilmoituksella veronalaiseksi tuloksi, vaikka ne jäisivätkin yllä mainitun valtion taiteilija-apurahan rajan alapuolelle. Ne eivät silti ole verotettavaa tuloa, elleivät ne ylitä yllä mainittua eurorajaa, eikä niistä tarvitse maksaa veroa.

Apurahoja myöntäviä yksityisiä tahoja ovat esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto, Alfred Kordelinin säätiö, Svenska Kulturfonden, Oscar Öflunds Stiftelse tai muut yksityiset säätiöt ja yhdistykset. Myös valtion yliopistot ja korkeakoulut luetaan yksityisiin tahoihin.

Julkisen tai yksityisen tahon myöntämää kohdeapurahaa ei huomioida laskettaessa apurahoja yhteen veronalaisuuden määrittämiseksi, mikäli kohdeapurahaa vastaan on esittää siihen kohdistuvia menoja koko apurahan määrän verran.

 

Apurahan veronalaisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti

Kaikki apurahan nimellä maksetut suoritukset eivät ole TVL:n tarkoittamia aitoja apurahoja. Jotta kyse olisi aidosta TVL:n tarkoittamasta apurahasta, tulee sen olla annettu taiteen harjoittamista varten. Jos apurahan nimellä maksettu suoritus ei ole aito apuraha, sitä verotetaan täysimääräisesti.

Apurahan veronalaisuus ratkaistaan tapauksittain. Verottajan ohjeistuksen mukaan tässä harkinnassa kiinnitetään huomiota mm. siihen, kuka on apurahan myöntäjä, onko apuraha ollut yleisesti haussa, onko apuraha itse asiassa vastike tehdystä työstä, mitä selvityksiä apurahan hakijan on täytynyt esittää ja onko apurahan myöntäjä yleishyödyllinen yhteisö vai yritys.

Vakiintuneiden apurahatyyppien kuten valtion taiteilija-apurahojen ja näyttökorvausapurahojen sekä suurimpien säätiöiden myöntämien työskentely- ja kohdeapurahojen kohdalla tällaista tilannetta voi pitää hyvin epätodennäköisenä. Asian ennakoimiseksi taiteilijan on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa apuraha myönnetään.

 

Apurahojen ilmoittaminen

Jos ilmoitat apurahojen tiedot paperilomakkeella, käytä lomaketta 10 Apurahat. Lomakkeella on erikseen kohdat verollisten ja verovapaiden apurahojen ilmoittamiseen verottajalle. Ulkomaiselta maksajalta saadut apurahat ilmoitetaan lomakkeella 16A Selvitys ulkomaantuloista (ansiotulot).

Verottajan tiedossa olevat apurahat on OmaVerossa merkitty kohtaan Esitäytetyt tulot ja vähennykset. Jos esitäytetyissä tiedoissa ei näy mitään apurahoja, täydennä OmaVerossa puuttuvat tiedot kohdassa Muut tulot. Ilmoita erikseen veronalaiset ja verovapaat apurahat sekä kyseisiin apurahoihin kohdistuvat menot.

Mikäli apurahaa ei lainkaan ilmoita, saattaa verottaja käsitellä sitä verotuksessa epäedullisesti paremman tiedon puuttuessa. Tällöin verovapaa apuraha voi mennä verolle tai apurahaan voidaan kohdistaa tulonhankkimiskuluja perusteettomasti.

Verovuodesta 2019 alkaen apuraha tulee ilmoittaa sinä verovuonna, jona se maksetaan.

Joskus apuraha on myönnetty niin, ettei siihen kohdistuvia menoja voida selvittää ja vähentää vasta kuin tulevaisuudessa. Verottajan ohjeistuksen mukaan apurahan ilmoittamisessa voidaan tällöin tehdä kustannusvarauksia.

Esimerkki.  Taiteilija on saanut ja nostanut 5.000 euron kohdeapurahan tulevaa näyttelyä varten lokakuussa 2019, mutta näyttely on vasta toukokuussa 2020. Osa kuluista (2.000 €) aiheutuu jo marraskuussa 2019, kun hän maksaa osan ennakon galleriavuokrasta ja kutsukortit, mutta loppuosa (3.000 €) käytetään vasta verovuoden 2020 puolella. Taiteilija tekee kustannusvarauksen ja ilmoittaa vuoden 2019 veroilmoituksen yhteydessä apurahasta 2.000 €. Loput 3.000 € apurahasta käytetään galleriavuokran loppuosaan ja avajaiskuluihin, jotka tulevat maksettavaksi vasta touko-kesäkuussa 2020. Verovuoden 2020 veroilmoituksessa (joka tehdään keväällä 2021) taiteilija ilmoittaa kustannusvarauksensa eli 3.000 € apurahasta.

Jos kyse on kohdeapurahasta, tulee apurahan määrästä vähentää siihen kohdistuvat kulut ja verottajalle ilmoitetaan erotuksen määrä.

Mikäli Verohallinto pyytää lisäselvitystä työskentelyapurahasta, on hyvä selvittää, että se on käytetty vähennyskelvottomiin elantomenoihin.

 

Apurahalla työskentelyä koskeva työeläkevakuuttaminen

Apurahalla työskentely on vuodesta 2009 lukien saatettu eläketurvan piiriin. Apurahansaajan tulee itse huolehtia MYEL-vakuutuksesta, kun hänelle on Suomesta myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee Suomessa yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Vakuutuslaitokseen voi ja kannattaakin olla yhteydessä selvittääkseen omaan apurahaan liittyvän vakuutusvelvollisuuden. Lisätietoa MYEL-vakuutuksesta saa Melasta (mela.fi).

Lakisääteiset vakuutusmaksut ovat noin 13–25 % työskentelyapurahan määrästä. Vakuutusmaksusi määrä perustuu ikääsi sekä MYEL-työtuloosi, joka ilmoitetaan sinulle vakuutuspäätöksessä.

Lisäksi MYEL-työtulosta peritään verotuksessa sairausvakuutusmaksu ja Yle-vero. Sairausvakuutusmaksu koostuu päivärahamaksusta, joka on 1,36 % työtulosta vuonna 2021 ja sairaanhoitomaksusta, joka on 0,68 % työtulosta vuonna 2021. Yle-veron määrä riippuu tulojesi määrästä, ja on suuruudeltaan 0–163 euroa vuodessa.

Tietoa vero-oppaasta

Alkuperäiset ohjeet laatinut 6.5.2014 Henri Nieminen, asianajaja, varatuomari/STS

Päivitetty huhtikuussa 2018, Anna Kuusi, lakimies/STS

Päivitetty tammikuussa 2019, Aura Lehtonen, lakimies/STS

Viimeksi päivitetty lokakuussa 2021, Viivi Kuosa, oikeudellinen neuvoja/STS