Taiteilijan toimeentulo voi muodostua useista tulolähteistä; osittain palkansaaja-asemassa tehdystä työstä ja osittain omasta työstä. Näiden työllistymistapojen välinen suhde voi vaihdella. Myös TE-toimistojen vakiintuneet käytännöt yleensä tunnistavat tämän taiteilijan työn erityisen luonteen.

Pelkästään se, että taiteilija työllistyy omalla taiteellisella toiminnallaan, ei ole esteenä työttömyysetuuden maksamiselle. Jos taiteilijaa pidetään työttömyysturva-asiassa yrittäjänä, TE-toimisto arvioi, onko taiteellinen toiminta pää- vai sivutoimista. Päätoimisesti taiteilijatyöstä työllistyvällä taiteilijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Sivutoimisesti yritystoiminnassa työllistyvällä taiteilijalla voi olla oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen.

Työllistyminen omassa työssä on päätoimista silloin, kun toiminnan vaatima työmäärä on ajallisesti niin suurta, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Ratkaisevaa arvioitaessa taiteilija-yrittäjän työllistymistä on taiteellisen työn vaatima työmäärä. Taiteellinen toiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi sen vaatiman työmäärän vähäisyyden perusteella.

TE-toimiston ratkaisu perustuu kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki taiteellisen toiminnan työllistävyydestä saatu näyttö. Työmäärää koskeva arvio voidaan perustaa työnhakijan omaan kertomaan.

Taiteellinen toiminta voi alkuvaiheessa olla työmäärältään niin vähäistä, että sitä voidaan pitää sivutoimisena. TE-toimisto voi katsoa työttömänäkin aloitetun taiteellisen toiminnan olevan sivutoimista, jos töiden vähäisyys on mahdollista erottaa tulojen puuttumisesta.

Taiteellisesta toiminnasta saatavilla tuloilla tai tulojen puuttumisella ei ole suoranaista merkitystä arvioitaessa työllistävyyttä. Heikosti kannattavakin tai tappiollinen toiminta voi työllistää siten, ettei kokoaikatyön vastaanottaminen ole mahdollista.

Taiteellinen toiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi taiteilijan aikaisemman työhistorian perusteella edellyttäen, että työssäolo ja taiteellinen työ on ollut samanaikaista. Käytännössä toiminta katsotaan sivutoimiseksi, kun henkilö on tehnyt samanaikaisesti kokoaikatyötä vähintään kuusi kuukautta tai esimerkiksi osa-aikatyötä tekemällä täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon.

Jos taiteilija on jatkuvasti työllistynyt osittain palkkatyössä ja osittain omassa taiteellisessa työssään, on taiteellista työtä lähtökohtaisesti pidettävä sivutoimisena, jos palkkatyössä on säännöllisiä, ammatista johtuvia katkoja. Tällaisia katkoja ovat esimerkiksi määräaikaisten opetusalan sijaisuuksien väliset katkot tai kansalais- ja työväenopistojen lomajaksot. Lisäksi on tavallista, että esimerkiksi opetustyössä työaika ainakin osassa työviikkoja alittaa ajan, joka riittäisi kerryttämään työssäoloehtoa.

Taiteellisen toiminnan katsominen sivutoimiseksi työssäolon perusteella edellyttää, ettei taiteellisen toiminnan laajuudessa tapahdu muutoksia. Jos toiminta esimerkiksi laajenee työttömyyden alettua, TE-toimiston tulee arvioida, onko toimintaa pidettävä edelleen sivutoimisena.

Taiteellisen toiminnan voi osoittaa sivutoimiseksi myös esimerkiksi päätoimisilla, normaalisti edenneillä opinnoilla, jotka ovat kestäneet taiteellisen toiminnan aikana vähintään kuusi kuukautta.

Jos TE-toimisto katsoo taiteellisen työn sivutoimiseksi, annetaan taiteilijalle sivutoimista yritystoimintaa koskeva työvoimapoliittinen lausunto. Pääsääntöisesti lausunto annetaan toistaiseksi voimassa olevana.

Työnhakijalla on aina velvollisuus ilmoittaa esimerkiksi yritystoiminnan laajuudessa tapahtuvista muutoksista. TE-toimisto voi muutoinkin pyytää selvitystä yritystoiminnaksi katsottavassa taiteellisessa toiminnassa mahdollisesti tapahtuneista muutoksista. Muutokset voi antaa aiheen uuteen, asiaa koskevaan työvoimapoliittiseen lausuntoon.

Jos taiteilija on työllistynyt taiteellisessa toiminnassa päätoimisesti, työttömyysetuuden saaminen edellyttää joko taiteellisen työskentelyn päättymistä tai koko yrittäjyydeksi katsottavan taiteellisen toiminnan lopettamista.