Vakiintuneen käytännön mukaan työttömäksi jäänyt taiteilija voi ylläpitää ammattitaitoaan ilman, että sillä on vaikutusta hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta. Ammattitaidon ylläpitämisen katsotaan myötävaikuttavan taiteilijan myöhempiin mahdollisuuksiin saada työtä.
Ammattitaidon ylläpitämisenä pidettävästä toiminnasta ei pyydetä työnhakijalta selvitystä eikä siitä anneta työvoimapoliittista lausuntoa.
Taiteilijan ei tarvitse luopua ammattitaitonsa ylläpitämiseksi tarvitsemistaan tarvikkeista, välineistä eikä kuvataiteilijan tavanomaisesta teosvarastosta ollakseen oikeutettu työttömyysetuuteen. Työhuoneesta luopuminen ei myöskään ole edellytys työttömyysetuuden saamiselle.
Työttömäksi jäävän taiteilijan ei tarvitse poistaa itseään viranomaisten rekistereistä. Työttömyyden aikana taiteilija voi edelleen olla merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai kaupparekisteriin. Rekistereissä oleminen voi olla esimerkiksi edellytyksenä uusien työmahdollisuuksien saamiselle.
Ammattitaidon ylläpitämisenä voidaan lähtökohtaisesti pitää myös seuraavaa toimintaa:
- omatoiminen harjoittelu ja taitojen arvioittaminen alan osaajilla,
- perehtyminen uusiin työvälineisiin ja metodeihin, kuten uusiin taiteen tekemisessä tarvittaviin materiaaleihin ja tekniikoihin,
- apurahojen ja näyttelyaikojen hakeminen,
- ennen työttömyyttä valmistuneiden teosten julkinen esittäminen,
- satunnaisesti tapahtuva esiintyminen tai omasta työstä kertominen yleisölle,
- osallistuminen alan seminaareihin tai muunlainen vastaava verkostoituminen
Ammattitaidon ylläpitäminen kuitenkin ratkaistaan tapauskohtaisesti huomioiden taiteilijan toiminta kokonaisuutena. Ammattitaidon ylläpitämisenä ei kuitenkaan pidetä esimerkiksi valmistautumista ennalta sovittuun produktioon eikä toimintaa, jolla on taloudellinen tavoite. Työnhakijan katsotaan tällöin tilanteesta riippuen jatkavan aiempaa taiteellista toimintaansa tai aloittaneen taiteellisen toiminnan joko pää- tai sivutoimisesti.