Valtiovarainministeriö julkisti maanantaina 26.10. meno- ja rakenneselvityksensä, jossa eritellään erilaisia sopeutusvaihtoehtoja seuraavalle vaalikaudelle sekä arvioita näiden vaikutuksista julkiseen talouteen. Selvityksessä on mukana vaihtoehtoja, jotka heikentäisivät merkittävästi kuvataiteilijoiden toimintaedellytyksiä.
Mahdollisina sopeutuskohteina meno- ja rakenneselvityksessä nostetaan esiin kolme etenkin kuvataiteilijoihin kohdistuvaa kohdetta:
- Apurahojen myöntämisen vähentäminen (20% vähennys, noin 4 miljoonaa euroa)
- Uusien taiteilijaeläkkeiden myöntämisen lopettaminen (säästö realisoituisi VM:n arviossa hyvin hitaasti, mutta saavuttaisi lopulta n. 24 milj. euroa)
- Taiteen ja kulttuurin edistämisen avustusten vähentäminen (30% vähennys, noin 24 miljoonaa euroa)
Suomen Taiteilijaseura huomauttaa, että nämä leikkaukset aiheuttaisivat vakavia heikennyksiä kuvataiteilijoiden toimeentulon mahdollisuuksiin ja suomalaisen kuvataiteen elinvoimaisuuteen.
Kuvataiteiteissa, joissa taiteilijoille on vain vähän tai ei ollenkaan kuukausipalkkaisia työpaikkoja, apurahat ovat tärkeä taiderahoituksen muoto. Apurahat mahdollistavat taiteilijoiden työskentelyä ja luovaan työhön keskittymistä. Jo nyt apurahat ovat äärimmäisen kilpailtuja, ja niitä riittää vain murto-osalle kuvataiteilijoista. Taiteilija-apurahat vastaavat yhteensä vain alle 3 % valtion kulttuuribudjetista kaikki taiteenalat huomioon ottaen.
Valtiovarainministeriön meno- ja rakenneselvityksessä mahdollisiksi säästökohteiksi esitetään myös uusien taiteilijaeläkkeiden myöntämisen lopettaminen. Ministeriö perustelee leikkauskohdetta toteamalla, että ”ylimääräisten eläkkeiden myöntäminen taiteilijoille on tarpeetonta, koska kaikki saavat kansaneläkettä, jos työeläke on jäänyt pieneksi”.
Taiteilijaeläke on kuitenkin tärkeä etenkin kuvataiteilijoiden näkökulmasta, sillä kuvataiteilijoiden toimeentulo on taiteilijaryhmistä kaikkein heikoin. Kuvataiteilijoiden toimeentulo on usein vaikeasti ennakoitavaa, katkonaista ja projektiluonteista, mikä näkyy myös eläkekertymissä. Ongelmana on, että osa taiteilijan työstä jää eläkevakuuttamisen ulkopuolelle. Esimerkiksi YEL- ja MYEL-vakuuttamisessa on omat edellytyksensä, eikä kaikki taiteellinen työ automaattisesti kerrytä eläkettä. Laki ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä on mahdollistanut ansioituneiden taiteilijoiden uran ja merkityksen tunnustamisen ja osaltaan paikkaa taiteilijoiden eläkekertymiin liittyviä haasteita.
”On huolehdittava siitä, että Suomessa on tulevaisuudessakin elävä, uutta luova kuvataiteen kenttä. Kuvataiteilijakin tarvitsee toimeentulon ja rakenteita, jotka tukevat kuvataiteilijan työn tekemistä”, muistuttaa Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki.
Suoraan kuvataiteilijoihin kohdistuvien leikkauskohteiden lisäksi VM:n selvityksessä listataan leikkauksia taiteenalojen edistämiseen myönnettäviin avustuksiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi kulttuuriviennin tukemiseen, taide- ja kulttuurialan valtakunnallisten yhteisöjen toimintaan sekä kulttuurin osallistumisen edistämiseen liittyvät avustukset. Leikkausten ohella tulisi ministeriön mukaan tarkastella myöntökriteereitä ja supistaa avustuksen saajien määrää.
Taiteenalojen edistämiseen myönnettävät avustukset ovat olleet leikkausten kohteena jo tämän vaalikauden aikana. Cuporen mukaan vuoden 2023 jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen piirissä olleiden yhteisöjen yhteenlaskettu rahoitus on laskenut jo kolmanneksella. Esimerkiksi Frame Contemporary Art Finlandin suomalaisen nykytaiteen kansainvälisiä hankkeita tukevista apurahoista leikattiin yli kolmannes, mikä vastaa yli 50 tuettua hanketta vähemmän vuodessa. Myös Suomen Taiteilijaseuran avustusta on leikattu jo kolmanneksella, minkä vuoksi seura on muun muassa joutunut radikaalisti vähentämään oikeudellista neuvontapalveluaan, joka on taiteilijoille merkittävä ammatillinen tuki.
Uusi noin kolmasosan leikkaus määrärahoihin tarkoittaisi väistämättä heikennystä taiteilijoille tarjolla olevaan tukeen ja palveluihin. Kuvataiteilijat työskentelevät usein yksin, vailla työnantajan tai työyhteisön tukea, minkä takia taide- ja kulttuurialan yhteisöjen tuottamien palveluiden merkitys korostuu.
Vaikeinakin taloudellisina aikoina tarvitaan taidetta ja kulttuuria. Niiden merkitys muun muassa Suomen kansainvälisen näkyvyyden, talouskasvun ja maakuvan vahvistajina on tunnistettu Kulttuuripoliittisessa selonteossa. Jos kuvataiteen rahoitusta kuitenkin heikennetään merkittävästi, uhkana on alan kuihtuminen ja uuden kuvataiteen väheneminen.