“Järjestökenttä muuttuu, ja liittojen on viisasta ohjata muutosta itse” – rahoittajien näkemyksiä yhdentymisestä

Suomen Taiteilijaseura ja sen jäsenliitot ovat käyneet viime vuoden aikana keskustelua mahdollisesta yhdentymisestä. Keskustelun taustalla on keväällä 2025 valmistunut visuaalisen alan yhteisöjen yhdentymistiekarttaselvitys. Selvityksen kimmokkeena toimi tarve edistää kuvataiteilijan ja kuvataiteen asemaa yhteiskunnassa nykyistä paremmin. Mikään organisaatio ei ole tässä vaiheessa sitoutunut yhdentymiseen.

Keskustelua jatkettiin 21.1. järjestetyn avoimen etätilaisuuden merkeissä. Taiteilijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille suunnatussa tilaisuudessa päästiin kuulemaan monipuolisesti rahoittajien näkemyksiä kuvataiteilijajärjestöjen tulevaisuudesta ja käynnissä olevasta yhdentymiskeskustelusta. Rahoittajatahoja tilaisuudessa edustivat johtaja Henri Terho Taide- ja kulttuurivirastosta, erityissuunnittelija Silja Nummi Helsingin kaupungilta sekä asiamies Hanna-Mari Peltomäki Jane ja Aatos Erkon säätiöstä.

Tilaisuudessa kuultiin myös kokemuksia ja oppeja muiden alojen yhdentymisprosesseista, kun toiminnanjohtaja Salla Heinänen kertoi Ornamon vuosien 2005–2007 rakennemuutoksesta sekä Kallion musiikkikoulun rehtori Ella Rosenlund ja apulaisrehtori Anu Kaukola käynnissä olevasta Keski-Helsingin musiikkiopiston, musiikkiopisto Resonaarin ja Kallion musiikkikoulun yhdentymisestä. 

Rakenteellisia muutoksia on syytä tarkastella ennakoivasti: ”Järjestökenttä ei näytä samalta vuonna 2045”

Keskustelu kuvataidejärjestöjen mahdollisesta yhdentymisestä herättää kiinnostusta myös toimintaa rahoittavissa tahoissa. Keskustelussa rahoittajat totesivat, ettei heidän tehtävänsä ole ottaa kantaa siihen, tulisiko yhdentymisen tapahtua, eivätkä he voi antaa varmaa tietoja järjestöjen tulevasta rahoituksesta. Jokainen rahoittajan edustaja kuitenkin näki, että yhdentymiskeskustelu liittyy ennen kaikkea toimialan kestävyyteen, vaikuttavuuteen ja kykyyn vastata tulevaisuuden muutoksiin. Rahoittajien mukaan kuvataidealan rakenteita on perusteltua tarkastella tässä hetkessä, ja järjestöillä on parhaat edellytykset arvioida oman alansa tulevaisuuden tarpeita.

Taide- ja kulttuuriviraston johtaja Henri Terho toteaa, että rakenteellisia muutoksia on syytä tarkastella ennakoivasti.

”Toimijoiden tulee varautua tulevaisuuteen. On varmaa, että järjestökenttä ei tule näyttämään vuonna 2045 samalta kuin se näyttää nyt. Liittojen on viisasta ohjata muutosta itse”.

Suuremman kuvataiteilijajärjestön rahoittaminen pienempien sijaan ei olisi Terhon mukaan Taide- ja kulttuurivirastolle vieras ajatus, sillä virasto rahoittaa jo nyt suuria toimijoita, kuten Tanssin taloa. Lisäksi Taiteen edistämiskeskuksessa oli vuonna 2024 haettavana erillinen kehittämisavustus, jolla tuettiin muun muassa yhteisöjen yhdentymisprosesseja. Terhon mukaan isommat toimijat voivat mahdollistaa sellaisia erikoistumista vaativia tehtäviä, kuten lakipalveluita tai viestintää, joihin pienemmillä järjestöillä ei välttämättä ole riittäviä resursseja. 

Keskustelussa nousi esille ymmärrettävä huoli siitä, mitä mahdollinen yhdentyminen tarkoittaisi jäsenliittojen ylläpitämille gallerioille ja niiden rahoitukselle.

Henri Terho ei näe yhdentymisen ja näyttelytoiminnan mahdollisen kaventumisen välillä yhteyttä. Suomen Taiteilijaseuran jäsenliittojen ylläpitämät galleriat ovat tärkeitä ja vahvoja toimijoita kentällä. Näyttelytoiminnan väheneminen ei Terhon mukaan ole rahoittajienkaan näkökulmasta toivottava kehityssuunta.

Myös Helsingin kaupungin Silja Nummi painottaa, että kaupunki rahoittaa yleisölle avointa taide- ja kulttuuritoimintaa, ja siten liittojen näyttelytoimintaa halutaan tukea jatkossakin. Helsingin kaupungin kulttuurin tukemisen painopisteet perustuvat syksyllä 2025 julkaistuun kaupunkistrategiaan. Kulttuuriavustuksiin kohdistuvia leikkauksia ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Nummi ymmärtää kuitenkin järjestöjen resurssipulan.

”On kannatettavaa, että niukkojen resurssien aikana yhteisöt tutkivat erilaisia vaihtoehtoja organisoitumiselle”, hän kommentoi.

Haussa vaikuttavuus ja tulevaisuuden visiot: ”Olkaa rohkeita ja uteliaita”

Jane ja Aatos Erkon säätiön näkökulmasta yhdentymiskeskustelu liittyy ennen kaikkea vaikuttavuuteen ja toimialan yhteiseen suuntaan. Jane ja Aatos Erkon säätiö tukee organisaatioita, ei yksittäisiä taiteilijoita. Avustuksilla haetaan laajempaa alueellista, kansallista tai toimialakohtaista vaikuttavuutta. Säätiö on rahoittanut laajoja hankkeita sekä tukenut suomalaisen taiteen kansainvälistymistä, kuten Helsinki Biennaalia sekä Outi Pieskin näyttelyä Lontoon Tate Modernissa. Asiamies Hanna-Mari Peltomäen mukaan säätiö rahoittaa mielellään uusia avauksia ja toimialoja muutoksen keskellä. Hän peräänkuuluttaa kuvataiteilijajärjestöiltä rohkeutta ja uteliaisuutta.

”Muutosta ei pidä pelätä, vaan sen eteen kannattaa työskennellä. Toimijat tietävät parhaiten itse, mitä kannattaa tehdä, ja me olemme valmiita sitä tukemaan. Kuuntelemme herkällä korvalla toimijoiden omia tarpeita”, Peltomäki sanoo.

Hanna-Mari Peltomäen mukaan organisaation rakennetta tärkeämpi kysymys on se, mitä organisaatio tekee, ketä varten se on olemassa ja millaista visiota kohden se kulkee. Toiminnan sisällön ja tulevaisuuden näkymien tulisi ohjata organisoitumista, ja hallinnollisten järjestelyiden palvella tätä. Peltomäki toivoo tiiviimpää yhteistyötä eri järjestöjen ja toimijoiden välillä, tapahtui se sitten missä muodossa tahansa.

”Yleensä neuvon, että ei enää yhtään uutta yhdistystä kentälle, vaan vahvistetaan ja kehitetään mieluummin sitä, mikä on jo olemassa”, hän sanoo.

Esimerkki järjestöjen yhdentymisestä: Ornamon rakenneuudistus

Muotoilijoiden ammatillinen kattojärjestö Ornamo toteutti organisaatiomuutoksen vuosina 2005–2007. Silloin Ornamo palasi henkilöjäsenjärjestöksi, jonka jäseniksi siirtyivät myös sen jäsenjärjestöjen jäsenet. Toiminnanjohtaja Salla Heinäsen mukaan muutoksen taustalla oli tarve selkeyttää ja vahvistaa eri muotoilu- ja taidekäsityöalojen edunvalvontaa yhden järjestön alle. Uudistuksella pyrittiin lisäämään muotoilun eri alojen näkyvyyttä sekä kehittämään Ornamon roolia kansallisena ja kansainvälisenä asiantuntija- ja verkosto-organisaationa. Hallintoa ja taloutta haluttiin virtaviivaistaa kehittämällä jäsenjärjestöjen toimintaa yhteiseksi toimintamalliksi. Vuonna 1911 perustetulla Ornamolla on nykyisellään noin 2 900 henkilöjäsentä.

Uudistuksen myötä Ornamon viidestä silloisesta jäsenjärjestöstä kaksi lakkautti toimintansa ja kolme jatkoi jäsenjärjestöinä. Ornamossa voi olla sääntömääräisesti edelleen jäsenjärjestöjä, mutta kaikkien jäsenjärjestöjen jäsenet siirtyivät Ornamon suoriksi henkilöjäseniksi. Jäsenmaksut, henkilökunta sekä alan edistäminen ja yhteinen ääni keskitettiin Ornamoon. 

Nykyisin Ornamo tarjoaa jäsenjärjestöille infrastruktuurin toimitiloille, jäsenrekisterille, jäsenmaksujen keräämiselle, jäsenpalveluille ja edunvalvonnalle. Ornamossa toimii jäsenjärjestöjen lisäksi jäsenten intressiryhmiä, jotka kokoontuvat tietyn aiheen, kuten vastuullisuuden, tekoälyn tai julkisen taiteen, äärelle. 

Uudistuminen ei ole ollut kaikkine vaiheineen aina helppo prosessi, eikä toteutunut lopulta alkuperäisen suunnitelman mukaan. Muutos on tuonut kuitenkin lopulta mukanaan enemmän hyvää. Muotoilun yhteinen ääni on löytynyt ja vahvistunut, ja talous- ja hallintokulut on saatu järkevimmiksi. Vaikuttamistyö on kohdennettua ja jäsenpalvelut ovat laajentuneet. Haasteena on koko toimialaa mukaillen rahoituksen epävarmuus. Myös Ornamoon rahoitukseen on kohdistunut viimevuosina rajuja leikkauksia.

”Kuten Suomen Taiteilijaseura, myös Ornamo on ammatillis-aatteellinen yhteisö. Keskeistä on kysyä, ketkä on me? Mistä syntyy kollegiaalisuuden tunne? Pärjäämmekö yksin? Mitä pärjääminen juuri meille tarkoittaa? On tärkeää, että järjestön sydän, jäsenistön yhtenäisyys, kantaa myös silloin kuin rahoitus ei kanna”, Salla Heinänen sanoo.

Yhdistyminen turvana epävarmuudessa: musiikkioppilaitosten malli

Kuvataidekentän ulkopuolelta löytyy myös tuoreempi esimerkki yhdentymisprosessista. Kallion musiikkikoulu, musiikkiopisto Resonaari ja Keski-Helsingin Musiikkikoulu ovat käynnistäneet yhdentymishankkeen, jonka tavoitteena on turvata rahoitus ja perustoiminta epävarmassa tilanteessa. Yhdistymisellä pyritään vastaamaan paremmin alueen lasten tarpeisiin sekä turvaamaan musiikkikoulutuksen elinvoimaisuutta myös tulevaisuudessa. Musiikkiopistojen yhdistymistä edistetään osana Suomen konservatorioliiton koordinoimaa Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hanketta.

Yhdentymisprosessia on kantanut yhteinen visio kaikille saavutettavasta unelmien oppilaitoksesta, jonka sisälle kunkin koulun omat vahvat profiilit sopivat. Aikaisempi hyvä yhteistyö musiikkioppilaitosten välillä on luonut antoisan maaperän yhteistyölle. Prosessissa on sekä toiminnallinen että strateginen ulottuvuus, ja sitä ovat vetäneet koulujen rehtorit konsultin avustuksella. 

”Kun asiat ovat tärkeitä, niin ne ovat myös arkoja. Siksi halusimme antaa tälle prosessille aikaa ja tilaa. Vaikeina hetkinä olemme pitäneet kirkkaana mielessä sen, miksi olemme päättäneet lähteä tähän. Yhdessä olemme enemmän”, kommentoi Kallion musiikkikoulun apulaisrehtori Anu Kaukola.

Yhdentymisprosessin aikana on käyty läpi erilaisia vaiheita kuten visioitu yhteisiä tulevaisuuskuvia, tehty tilannekuva kaikkien organisaatioiden tilanteesta ja taloudesta, luotu kattava palvelukartta sekä vertailtu erilaisia yhdentymismalleja. Varsinainen yhdentymissopimus on tarkoitus allekirjoittaa vielä tänä vuonna.

”Matkan varrella kaikki on vähitellen kirkastunut. Yhdentymisprosessi on tuonut uudenlaista ajattelua esimerkiksi toiminnan vaikuttavuuteen ja rahoituksen hankkimiseen”, kertoo Kallion musiikkikoulun rehtori Ella Rosenlund.

Suomen konservatorioliitto järjestää yhteistyössä Oulun konservatorion kanssa Musiikkioppilaitosten yhdistyminen vahvistamassa tulevaisuuden toimintaedellytyksiä -seminaarin Oulun Musiikkikeskuksen Tulindbergin salissa keskiviikkona 29.4.2026 klo 12.30–15.30. Tilaisuus järjestetään hybriditoteutuksena ja on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tilaisuuteen voi ilmoittautua 21.4. mennessä: https://musiikkikoulutuksenvisio.fi/tapahtumat/musiikkioppilaitosten-yhdistyminen-vahvistamassa-tulevaisuuden-toimintaedellytyksia/ 

Keskustelu kuvataiteilijajärjestöjen yhdentymisestä jatkuu avoimien aamukahvitilaisuuksien sarjalla

Keskustelu kuvataiteilijajärjestöjen mahdollisesta yhdentymisestä jatkuu avoimien aamukahvitilaisuuksien sarjalla kevään 2026 ajan. Tervetuloa mukaan! Etätilaisuudet järjestetään Zoomin välityksellä 12.3., 23.4. ja 28.5. klo 9–10. Tilaisuus on avoin taiteilijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Voit osallistua tilaisuuteen tämän linkin kautta.

Suomen Taiteilijaseura on avannut palautelaatikon, jonne osallistujat voivat halutessaan jättää ennakkoon anonyymisti keskustelunaiheita, joita toivovat tulevissa tapaamisissa käsiteltävän (linkki palautelaatikkoon, Webropol-kysely).