Kulttuuripoliittinen selonteko hyväksyttiin tänään eduskunnassa. Sivistysvaliokunta evästi, että selonteon toteutuksessa tulee muistaa taiteen tekijät. Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö Hanna Hannus avaa blogissa, mitä kuvataiteelle ja taiteilijoille jää selonteosta käteen.

Ei ole ihan jokapäiväistä, että eduskunnan suuressa salissa käydään kulttuuripoliittista keskustelua. Eilen niin tehtiin, kun kansanedustajat kävivät keskustelua kulttuuripoliittisesta selonteosta, joka hyväksyttiin tänään.

Keskustelun alkuun tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok.) toi huojentavan uutisen: hallitus vetää pois budjettiriihessä päätetyt uudet kulttuurileikkaukset.

Selonteolle annettiin hallituskauden alussa kunnianhimoinen tavoite vetää kulttuuripolitiikan suuntaviivoja 2040-luvulle saakka. Kuluneen kahden vuoden aikana työryhmä laati selonteon ja eduskunta käsitteli sen. Suomen Taiteilijaseura tapasi aktiivisesti selonteon valmistelijoita ja päättäjiä kuvataiteen ja kuvataiteilijoiden asialla sekä laati lausunnon sivistysvaliokunnalle.

Kuluneen kahden vuoden aikana kulttuurialaan on myös kohdistettu ennätysleikkaukset, mikä on suolannut tietä kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteiden toteutumisessa. Toivoa todella sopii, että uusien leikkausten tie on nyt kuljettu loppuun.
 

Valiokunta painotti muun muassa tekijöiden asemaa

Sivistysvaliokunta teki mietinnössään pitkän listan erilaisia huomioita selonteon toimeenpanosuunnitelmaa koskien. Nämä painopisteet ovat eduskunnan toiveita jatkovalmistelua koskien.

Valiokunnan tekemät huomiot korostivat muun muassa taide- ja kulttuurikasvatusta, kulttuurin rahoituksen ennakoitavuutta, kulttuurialan omaa varainhankintaa, välittäjäportaan – kuten galleristien ja kuraattorien – huomiointia, taiteen alueellista saavutettavuutta, taiteen vapaan kentän työllisyyttä, tekijöiden aseman turvaamisesta kehittämällä tekijänoikeuslainsäädäntöä, poikkihallinnollisuutta, kansainvälistymisstrategian laatimista sekä kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämistä osana henkistä kriisinkestävyyttä ja resilienssiä. On hienoa, että tekijänoikeudet ja taiteen vapaan kentän työllisyystilanne nousivat myös sivistysvaliokunnan nostamissa huomioissa.

Kulttuuripoliittisessa selonteossa ei itsessään vielä päätetty laki- tai rahoitusmuutoksista. Askelista näihin linjataan seuraavaksi laadittavassa toimeenpanosuunnitelmassa, jolla on olennainen merkitys. Mitä toimia lähdetään toteuttamaan heti, mitä vasta myöhemmin? Sivistysvaliokunta edellytti, että kulttuurin ja luovien alojen toimijat otetaan mukaan selonteon toimeenpanon valmisteluun. 
 

Kuvataiteilijoille tärkeä kirjaus

Kulttuuripoliittisessa selonteossa on tarkoituksella varsin vähän alakohtaisia tavoitteita, mutta kuvataiteilijat mainitaan: ”Visuaalisten alojen taiteilijoiden korvaus- ja palkkiojärjestelmää kehitetään.” 

Tämä on erittäin tarpeellinen kirjaus, ja on todella hienoa, että tämä kehittämistarve on nyt tunnistettu eduskunnan toimesta.

Mikään taiteilijaryhmä ei rahassa kylve, mutta kuvataiteilijoiden toimeentulo on kaikkein heikoimmissa kantimissa (Cupore 2019). Tämä johtuu siitä, että kuvataiteen alalla taiteellisen työn rakenteet ovat tutkitusti monia muita taiteenaloja heikommat ja valtion rahoitus suhteessa vähäistä (Cupore 2023). Kuvataidetta kuitenkin käydään katsomassa ja kokemassa ahkerasti: viime vuonna lähes 5,3 miljoonaa kertaa.

Kuvataiteen rakenteiden puutteellisuus on pitkään jatkunut rakenteellinen ongelma. Vastavalmistuneen selonteon ohella tämä on noteerattu kaikissa muissakin viime vuosien aikana laadituissa opetus- ja kulttuuriministeriön linjapapereissa. (Opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemys tulevan hallituskauden valinnoista OKM 2023; Kulttuurin tulevaisuustyöryhmä: Kulttuurin aika on nyt OKM 2023; Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat, OKM 2018).

Suomen Taiteilijaseura on ehdottanut tilanteeseen aktiivisesti ratkaisuja: esimerkiksi näyttelypalkkiomallin laajentamista sekä kuvataiteilijoiden työsuhteisen työn lisäämistä.

Kuvataiteilijan ansaintalogiikkaan todella kaivataan päivitys tähän päivään. Kuvataidealan rakenteet pohjaavat perinteiseen ajatukseen siitä, että taiteilijan tulisi saada elantonsa pääasiassa teoksia myymällä. Kuvataidetta nautitaan kuitenkin ensisijaisesti sitä katsomalla ja kokemalla – näyttelyissä ja internetissä. Tästä syystä myös kuvataiteilijan toimeentulon perustan tulisi olla teosten käytössä (pay for use / pay to own). 

Kulttuuripoliittinen selonteko on laadittu ja hyviä tavoitteita riittää. Nyt on aika ryhtyä toimeen toteuttamaan toimenpiteitä. Pitkään ratkaisuaan odottaneista toimista on hyvä aloittaa.

Hanna Hannus
Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö