Kuvaston ja Suomen Taiteilijaseuran järjestämät Kuvataiteen kevätkahvit kokosivat kansanedustajat, taiteen ammattilaiset ja järjestöjen edustajat eduskuntaan keskustelemaan alan nykytilasta, rahoituksesta ja tulevaisuudesta. Toiseen kertaan järjestetty tilaisuus sai päättäjiltä kiitosta.
Kuvasto ja Suomen Taiteilijaseura kutsuivat eduskunnan sivistysvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsenet Kuvataiteen kevätkahveille eduskuntaan 9. huhtikuuta. Tilaisuus järjestettiin eduskunnassa nyt toista kertaa; ensimmäinen keväällä 2025 järjestetty tapahtuma sai osallistujilta kiitosta ja loi hedelmällisen pohjan jatkolle. Tilaisuus on osa kuvataidekummiverkoston toimintaa, jota Kuvasto ja Suomen Taiteilijaseura koordinoivat yhdessä.
Tänä vuonna tilaisuuteen osallistui kolme kuvataidekummia: kuvataiteilija, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Teemu Mäki, kuvataiteilija Hannaleena Heiska sekä kuva- ja tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen.
Tilaisuuden alustuspuheenvuoroissa pureuduttiin kuvataiteen toimialan nykytilaan sekä kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanoon. Selonteko sai Suomen Taiteilijaseuralta ja Kuvastolta kiitosta siitä, että se tunnistaa visuaalisten alojen keskeisiä kehittämistarpeita. Samalla korostettiin, että tavoitteiden on siirryttävä käytännön tasolle. Kuvataide tavoittaa yleisöjä enemmän kuin koskaan, mutta ala on edelleen kroonisesti alirahoitettu. Harva taiteilija saa toimeentulonsa pelkästään taiteellisesta työstä, ja alan rakenteet kaipaavat uudistamista.
Kansainvälistymien sekä palkkio- ja korvausjärjestelmät toimialan kehittämisen ytimessä
Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki nosti puheenvuorossaan esiin kuvataiteen kansainvälistymisen ja viennin mahdollisuudet. Nykyiset kehittämis- ja rahoitusinstrumentit eivät palvele kuvataidealan toimijoita. Kuvataiteen toimintakenttä koostuu pitkälti yksityisyrittäjistä ja yhdistyksistä, joiden on vaikea päästä kiinni yritysmaailmalle suunnattuihin tukirakenteisiin. Näitä instrumentteja tulisikin kehittää vastaamaan paremmin luovan alan toimintalogiikkaa.
Vähäsöyrinki toi esille myös tarpeen nostaa näyttelypalkkiojärjestelmän rahoitusta sen nykyisestä tasosta sekä laajentaa näyttelypalkkio kattamaan myös vapaan kentän näyttelytilat. Näyttelypalkkio on taiteilijalle maksettava korvaus näyttelyn eteen tehdystä työstä kuten suunnittelusta, kuljetuksesta ja ripustuksesta.
Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson painotti puheessaan kuvataiteilijoiden korvauskäytäntöjen kehittämistä. Yhä useampi taiteilija haluaisi rahoittaa työtään tekijänoikeuskorvauksilla (Cupore 2025), mutta nykyisin vain pieni osa esimerkiksi taiteen digitaalisesta käytöstä tuottaa korvauksia.
Digikorvausta maksetaan taiteilijoille museoiden kokoelmateosten verkkojulkaisemisesta. Vaikka korvausmäärät ovat nykyisellään riittämättömät, kokoelmataiteen sopimusjärjestelmää tulee vaalia ja kehittää. Museoiden kokoelmataiteen verkkojulkaisemisesta maksettavat digikorvaukset rinnastuvat e-lainauskorvaukseen.
Nilsson korosti myös tarvetta uudistaa yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmää EU-direktiivin mukaisesti markkinaperustaiseksi siten, että myös kuvataide sisällytetään sen piiriin.
Päättäjät ja taiteilijat saman pöydän ääressä
Kuvataidekummit avasivat keskustelun teemoja omasta kokemuksestaan ja näkökulmastaan. Hannaleena Heiska puhui kansainvälistymisestä taiteilijan arjessa ja muistutti, että kansainvälisyys rakentuu erilaisista toimijoista koostuvissa verkostoissa. Toimivien rakenteiden ohella taiteilijoiden kansainvälistymistä voidaan tukea myös muilla keinoilla.
Virpi Vesanen-Laukkanen puolestaan kuvasi näyttelyn järjestämisen realiteetteja sekä avasi kokemustaan siitä, millaista oli saada ensimmäistä kertaa näyttelypalkkio museonäyttelyn järjestämisestä. Myös Teemu Mäki korosti puheenvuorossaan palkkiojärjestelmien ja erityisesti apurahojen tärkeyttä taiteilijoille laadukkaan ja monipuolisen taiteen, pitkäjänteisen työskentelyn ja ammatillisen kehittymisen mahdollistajana.
Kansanedustajien puheenvuoroissa nousi esiin tarve kehittää kansainvälistymisen ja viennin tukirakenteita niin, että myös luovat alat voivat hyödyntää niitä nykyistä paremmin. Keskustelua käytiin myös taiteilijoiden toimeentulosta ja korvauskäytännöistä, sillä alalla palkkatyö on harvinaista. Teosten esittämisestä maksettavia korvauksia pidettiin tärkeänä osana taiteilijoiden ansaintalogiikkaa.
Kevätkahvit saivat osallistujilta jälleen myönteistä palautetta. Tilaisuutta pidettiin tarpeellisena katsauksena kuvataiteen toimialaan sekä antoisana paikkana vuoropuhelulle päättäjien ja kuvataiteen alan välillä.
Kiitämme kaikkia edustajia aktiivisesta keskustelusta ja osallistumisesta. Kuvataiteen kevätkahvit osoittivat, kuinka tärkeää on luoda tilaisuuksia, joissa tekijät ja päätöksentekijät kohtaavat ja käyvät vuoropuhelua.
