Toiminnanjohtajalta: Ajatuksia taiteilijajärjestöjen mahdollisesta yhdentymisestä, muutoksesta ja rohkeudesta

Muutos on pelottavaa. Suomen Taiteilijaseura ja sen jäsenliitot ovat käyneet jo jonkin aikaa tiivistyvää keskustelua taiteen ja kulttuurin toimintaympäristön muutoksesta sekä tarpeesta osata ja uskaltaa reagoida muutokseen oikea-aikaisesti. Tämän myötä on avautunut vuoropuhelu Taiteilijaseuran ja sen jäsenliittojen mahdollisesta yhdentymisestä yhdeksi uudeksi kuvataiteilijoiden järjestöksi. Keskustelu on herättänyt paitsi innostusta, myös huolta ja pelkoa.

Mutta peruutetaan ensin vähän. Suomen Taiteilijaseura on yli 160-vuotias organisaatio, joka on aikoinaan syntynyt eri taiteenalojen yhteiseksi puolestapuhujaksi ja taiteilijan asian edistäjäksi. Organisaation muoto ja toimintatapa on elänyt ja muovautunut kulloisenkin ajanhetken ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi, ensimmäisenä 80 vuotena seuralla oli vain suoria henkilöjäseniä. Valtakunnallinen keskusjärjestö seurasta tuli vuonna 1952, jolloin se muuttui yleisestä taiteilijajärjestöstä kuvataiteilijoiden järjestöksi. Seuran jäsenistön muodostivat Taidemaalariliitto, Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot ja Suomen Kuvataidejärjestöjen liitto. Myöhemmin joukkoon liittyivät myös Valokuvataiteilijoiden liitto ja viimeisenä MUU ry vuonna 2001.

Nykyinen organisaatiomalli on siis läpikäynyt jo monta vaihetta ja kertoo siitä, että olemme ajassa elävä, uusiutumiskykyinen toimija. 

Huolimatta hallinnollisista ja rakenteellisista muutoksista, kaksi asiaa on aina pysynyt ytimessä: 
1) tehtävänämme on edistää kuvataiteilijan ja kuvataiteen asemaa yhteiskunnassa ja
2) olemme taiteilijoiden järjestöjä, joissa valta on taiteilijoilla.
 

Yhdessä olemme vahvempia

Keskustelu yhdentymisestä on sekä sisäisten että ulkoisten vaikuttimien seurausta. Ensinnäkin nykyisellään olemme joukko pieniä organisaatioita, joiden tehtävissä ja tavoitteissa on paljon päällekkäisyyttä. Organisaatioperheemme on tunnistanut tämän haasteen jo pitkään ja rakentanutkin yhteistyön ja yhteistoiminnallisuuden muotoja. Ne eivät ole kuitenkaan ole riittäviä korjaamaan resurssivajettamme tai keventämään hallinnollista taakkaamme. 

Esimerkiksi, olemme tänä syksynä saaneet rahoitettua yhdessä viiden järjestön voimin oikeudellisen neuvojan 20 % työajalla. Nykyisessä tilanteessa ei siis ole realistista ajatella sen paremmin taloudellisesti kuin hallinnollisesti, että kykenisimme vaikkapa palkkaamaan yhteistä henkilöstöä isommassa mittakaavassa. Sen sijaan yhdentymällä voisimme hyödyntää henkilöresurssiamme fiksummin ja myös keskittää ja syventää henkilöstömme osaamista. Toiseksi taiteen ja kulttuurin heikentyvä julkinen rahoitus muuttaa toimintaympäristöämme ja haastaa työtämme toden teolla. Tilanne vaatii meiltä mielikuvitusta ja rohkeutta.

Suhteessa organisaatioidemme kokoon, joissa tyypillisesti työskentelee noin 1–3 kokoaikaista ja vakituista työntekijää, tehtäväkokonaisuutemme on laaja. Taiteilijaseuran ja jäsenliittojen kokonaistoimenkuvaan lukeutuvat esimerkiksi kulttuuripoliittinen vaikuttaminen, julkisen taiteen asiantuntijuus, laadukas ja monipuolinen näyttelytoiminta, teosvälitystapahtumat ja teosmyynti, monikanavainen sidosryhmäviestintä, palvelut taiteilijoille, kuten koulutukset, kuntoutukset, ammatillinen neuvonta ja vertaismentoroinnit. Lisäksi edistämme kansainvälisyystyötä, palvelemme alueellisia taiteilijayhdistyksiä, edustamme lukuisissa asiantuntijatoimielimissä, tuotamme koulutuksia kuvataiteen oppilaitoksille ja niin edelleen.

Osa tehtävistämme näyttäytyy yksittäiselle taiteilijalle suoraan ja läheltä, kuten jäsenpalvelut. Osa taas saattaa vaikuttaa etäisemmältä, kuten edunvalvonta. Edunvalvonnan vaikutukset konkretisoituvat taiteilijalle usein vasta välillisesti työelämän tilanteissa, esimerkiksi näyttelystä maksettavana näyttelypalkkiona. Kokonaisuutena toimintamme palvelee erittäin monipuolisesti ja laaja-alaisesti kuvataiteilijoiden ammattikuntaa.

Tämän kokonaisuuden ylläpitäminen muuttuu kuitenkin jatkuvasti vaikeammaksi kulttuuripoliittisten myllerrysten keskellä. Kulttuurin julkisen rahoituksen väheneminen on kehityskulku, jonka edessä taiteilijajärjestöjen ei nähdäkseni kannata poteroitua odottelemaan parempia aikoja, vaan tarttua yhdessä toimeen ja ohjata muutosta haluamaansa suuntaan. Ja haluamamme suunta on tietysti se, että myös tulevaisuudessa meillä olisi elinvoimainen kuvataidekenttä, jolla työskenteleminen ammattilaisena olisi mahdollista. Ja että kuvataiteilijoiden selkänojaksi olisi tarjolla laadukkaita ammatillisia palveluita ja vankkaa taiteilijapoliittista vaikuttamista. Samalla teemme jatkuvaa vaikuttamistyötä taiteen aseman ja rahoituksen turvaamiseksi tässä hetkessä.
 

Välitilassa

Muutos vaatii kykyä olla epävarmuudessa ja keskeneräisyydessä. Tällainen välitila jättää oven auki myös väärinymmärryksille ja ylitulkinnoille. Siksi haluan korjata muutaman väärän tiedon, joita yhdentymiskeskustelusta on lähtenyt liikkeelle.

Yhdentymisaloite ei ole lähtöisin opetus- ja kulttuuriministeriön vaatimuksesta, vaan ytimessä on järjestöperheemme oma halu kehittää toimintaamme ja turvata sen jatkuvuus myös tulevaisuudessa. Sellaistakin on väitetty, että yhdentymisaloite olisi yksittäisten toimihenkilöiden yritys kahmia valtaa. Kuten yllä todettu, organisaatiorakenteemme ja sääntömme turvaavat sen, että kaiken kollektiivisen päätöksenteon takana ovat taiteilijat. Ja ei, yhdentymisselvityksen selvityshenkilöä ei palkattu laatimaan maksettua mainosta yhdentymisen puolesta. Selvityshenkilö kilpailutettiin, ja riippumattomana asiantuntijana hän perusti johtopäätöksensä aineistoanalyysiin, laajoihin haastatteluihin sekä vertaileviin tapausesimerkkeihin lähialoilta. Näiden pohjalta keskeisenä johtopäätöksenä oli, että yhdistymällä kuvataidekentälle voitaisiin luoda järjestö tai järjestöjä, jotka olisivat vaikuttavampia toiminnoissaan. 

Selvitykseen voi tutustua täällä, minkä lisäksi olemme koonneet vastauksia yleisimpiin kysymyksiin yhdentymiskeskustelua koskien.
 

Pöytä on katettu, tervetuloa keskustelemaan!

Yhdentymiskeskustelua on alusta alkaen edistetty läpinäkyvästi. Taiteilijaseuran ja jäsenliittojen yhteisenä päätöksenä oli käynnistää työ riippumattomalla selvityksellä. Jo selvitysvaiheessa kuultiin kaikkia järjestöjä ja myös taiteilijakunta osallistui keskusteluun kahdessa avoimessa tilaisuudessa. Kesäkuussa valmistuneen selvityksen jälkeen asian työstämistä on jatkettu kaikissa järjestöissä yhdessä ja erikseen. 

Seuraavaksi on tulossa taiteilija-valmentaja Katriina Haikalan vetämä avoin etätyöpaja kaikille asiasta kiinnostuneille huomenna keskiviikkona 1.10. klo 9.30–12, osallistumislinkki löytyy täältä. Tervetuloa keskustelemaan!

Olemme myös yhdessä hakeneet rahoitusta yhdentymiskeskustelun jatkotyöstämiselle, jotta selvitystä seuraava syventävä ideointivaihe voidaan huolella ja rauhassa toteuttaa.

Mikään järjestö ei ole tässä vaiheessa sitoutunut yhdentymiseen, eikä vielä ole päätösten aika. Nyt kääritään hihat ja ryhdytään etsimään konkreettista vaihtoehtoa nykytilalle ja rakentamaan muotoa mahdolliselle uudelle organisaatiolle. Taiteilijaseura ja liitot ovat tässä työssä tasaveroisia kumppaneita. Asia on yhteinen, ja kattojärjestörakenteemme kautta koskettaa myös koko kuvataiteen toimialaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan tuomaan näkemyksesi, kysymyksesi, huolesi ja innostuksesi yhteiseen pöytään. Paras näky tulevaisuuteen syntyy, kun piirrämme sen yhdessä.

Mutta palataan vielä lopuksi ydinkysymyksen äärelle. Miksi tätä tehdään? Muutoksen tavoitteena on tietysti liike kohti parempaa. Kohti sellaista taiteilijoiden omaa organisaatiota, joka kykenee toimimaan alan vahvana edunvalvojana, tuottamaan laadukkaita jäsenpalveluita ja tarjoamaan taiteilijoille relevantteja osallistumisen, vaikuttamisen ja vertaisoppimisen mahdollisuuksia. Sellainen organisaatio, jolla on tulevaisuuskestävyyttä, eli kykyä reagoida muutostarpeisiin ja tehdä uusia avauksia maailman myllertäessä. Sellainen, jonka rahoituspohja on vakaa.

Muutos on kulkua kohti tuntematonta, joka täytyy ensin uskaltaa kuvitella. Onneksi taiteilijat ovat sekä kuvittelemisen että uskaltamisen ammattilaisia. Kuten sanonta kuuluu, rohkeus ei ole pelon poissaoloa, vaan uskallusta toimia siitä huolimatta.

Annukka Vähösöyrinki
Toiminnanjohtaja